Kortisonipiikki auttoi taas saamaan olon normaaliksi...varovainen se itekkin on jalan kanssa...ainakin joskus...pitää aina toppuutella sen vauhtia....ruoka maittaa liiankin hyvin ja pojasta on tullut varas...kaivaa namupussista haisuluut ja menee kovaa vauhtia karkuun...mutta enhän mie voi sille huutaa...

Temppu meinasi vaan käydä..oltiin pellolla pikku lenkillä niin kielloista huolimatta meni syvään ojaan....ei päässyt ite sieltä jyrkkää seinämää pois...isäukon piti se sieltä pannasta auttaen vetää ylös...kyllä oli poika loppu ja kurainen....ehkä se oppi tapauksesta jotain....tai sitten ei...