Kylläpäs tuo pimeä yllättääkin näin iltaisin kun tuota kelloa käännettiin takaisin talviaikaan. Koirista huomaa ainakin sen että lenkille ollaan lähdössä "vanhaan" aikaan eli nyt ei meikäläisen antamat kellonajat pädekkään vaan sitähän lähdetään just silloin kun tuo Paven sisäinen kello sanoo....Ja vaikka kuinka siirryttiin talviaikaan niin ilmat senkun lämpenee. Missä viipyy pakkaset ja lumi?

Viikonlopun aikana ollaan käyty tossa lähimetsässä lenkillä kun ei tuonne pidemmäs uskalla lähteä kun siellä hiippailee niitä liipasin herkkiä hirvimiehiä lihanhimo silmissä...joten parempi tämmösten isojen paistien pysyä turvallisella alueella...Hirvenlihasta puheenollen kävin "varastamassa" velipojan pakkasesta jauhelihamötikän ja paistoin sen pojille riisin sekaan. Kylläpäs se olikin niistä maukasta, meinasivat repiä käsistä jo jäisen pussin kun kannoin sitä aamulenkillä kotia päin. Mikä ihme siinä on niin ihanaa että se kelpaa kaikille korille ja kissoille? Meikäläinen ei ole maistanut sitte kohta kolmeenkymmeneen vuoteen minkään riistan lihaa: ei vaan mene alas.....

Poikien sairastelu jatkuu edelleen. Manu on noiden pitkien jalkojensa kanssa kuin vastasyntynyt vasikka: jatkuvasti se kompastelee ja sitte tulee taas johonkin koipeen "pipi". Nyt kun on vielä ulkona märkää niin joka kuistin rapuilla ollaan nenällään kun pitää lentää tuhatta ja sataa että ehtii joka paikkaan ennen Pavea; eihän siitä muuta voi seurata, kun että "nilkka nyrjähtää" ja taas leikitään kolmijalkaista. Sitte kun se on vielä tollanen surkea laiheliini, niin tuntuu että noi jalat on jotenkin extra pitkät, joilla ei millään konstilla voi edes pysyä kauaa pystyssä. Sata varmasti sillä on jo korkeammat jalat kun Pavella; isoveikka on ollut aina semmonen matala lällykkä, vaikka säkää sillä tällähetkellä on varmasti jotain 75 cm, virallista mittausta en ole vielä tehnyt. Painoa sillä muuten oli viime kerralla eläinlääkärissä 64 kiloa, joka oli kuulemma ihan sopiva: mutta parasta yrittää pysytellä siinä paikkeilla ettei käy liian rankaksi nivelille.

Pavella on nyt sitten keskiviikoksi tilattu aika eläinlääkäriin. Poika joutuu unten maille ja anaalirauhasten huuhteluun. Tuo vaiva ei vaan tunnu nyt pelkillä antibiooteilla häipyvän, vaan tuo "kutkupersus" jatkuu edelleen. Ja haju on välillä valtaisa, ja mielellään ei nyt oikein tällähetkellä tuon Paven kuonoa halua itsensä lähelle....Toivotaan että tää on nyt todella eka ja samalla viiminen kerta kun sillä tätä vaivaa esiintyy. Meidän täytyy lähteä tuon äiteen kanssa kaksin sinne eläinlääkärille, kun on kuulemma jotkut eläinlekuripäivät ja Anna-Maija on ihan yksin sinä päivänä töissä, ei edes avustajia ole auttamassa. Joten voimanaisia tarvii olla useampi nostamassa tota Pavea siihen operaatio pöydälle. Toivotaan ettei ihan sentään tarvi letkuja pidellä vaan pelkkä nosteluapu riittää....

Ihmiset on sentään pysyneet täällä suurinpiirtein terveenä. Sikaflunssalla pelotellaan joka päivä telkkarissa, joten huomenna täytyy kysellä terveyskeskuksesta josko pääsisi rokotuksiin. Meikäläisen yleiskunnolla ei varmaan selvittäisi ihan pienillä oireilla kyseisestä taudista, josko ollenkaan....Toisaalta nuo rokotuksekin tuntuvat jotenkin pelottavalta, mitä lie aineita sekoittaneet pulloihin ja mitä sivuvaikutuksia niiden ottamisesta voi seurata....Ja voihan se olla että meikäläinen, 42 v., ei kuulu mihinkään riskiryhmään, mutta nuo "vanhukset" varmaan saavat kyllä piikkinsä. Mutta ei tässä tarvi tota possua tulla, ihan ilman sitäkin on jo kaikenlaisia vaivoja. Yhtenä päivänä Pave otti pienet spurtit lenkillä ja meinasi lähteä oikea käsi kokonaan irti. Se saa aina siinä samassa paikassa hepulikohtauksen kun kuulee naapurin koirien haukkuvan pihalla: nyt oli mulla Manu toisessa kädessä enkä ehtinyt ja saanut annettua namua tolle Pavelle jolla se on tottunut pysymään "rauhallisena" siinä kohdin. Eli oma vikahan se oli; nyt onkin toi pieni poika ollut vyötäröllä (kun vaan olisi semmonen) kiinni, joten on toinen käsi vapaana syöttämään "rauhoittavia" Pavelle...No eiköhän se käsi tosta parane, samalla potemisella menee kuin muutkin kolotukset....

Ompeluhommiin pitäisi ryhtyä: tilasin Ikeasta uuden päällisen sohvaan ja ihan ei ollut passelia kokoa, joten pientä entrausta vaatii. Viisaana ihmisenä tilasin valkean päällisen: näin kolmen kissan omistajana se varmaan pysyykin kauan ilman käpälän jälkiä. Koirat ei onneksi meillä sohville hypi, ainakaan vielä....Muutenkin mulla on joku valkea kausi meneillään: uusi valkea päiväpeite, verhot...Onkohan tuo jotain talven ja lumen kaipuuta vai mitä? Kyllä tää harmaus alkaa jo pikkuhiljaa masentamaan, aurinkoa en muista koska viimeeksi on näkynyt. Ei paljon viitsi valokuviakaan ottaa noista koirista, kun on aina olevinaan niin märkää ja sateista; ja mä pelkään et tuo mun kallis kamera menee pilalle. Ronjan blogin kuvakilpailuun pitäisi muistaa osallistua tällä viikolla: toivotaan että huomenna saisi noista koirista jonkunmoisia kuvia otettua. Tänään tuli postissa uusi leonbergerkalenteri; olipas tosi hyvin tehty ja kivoja kuvia, muutaman blogituttavankin sieltä löysin. Ensivuonna täytyy muistaa lähettää kuvia omista koirista siihen, jospa nekin pääsisi komeilemaan kalenterin sivuille...

Jokos sitä hirvenlihaa saisi.....

Sutjakka poika....