Eilen oli taas niin rentouttava iltalenkki poikien kanssa että....saipa naapurit ainakin kuulla kaikki mahdolliset kirosanat mitä maanpäällä voi kuulla....sorry vaan...kauhuelokuvaa suurin piirtein livenä...

Manusta on tullut hevoskuiskaaja...paha vaan ettei ihan tuon sanan alkuperäsessä tarkoituksessa...käännyttiin sivutielle missä hetikohta on naapurin hevostarha ja siellä 3 pollea...ja vaikka kuinka yritin komentaa ja käskeä tota Manua pysymään rauhallisesti se tempasi itsensä juoksuun flexi perässä heiluen...ja pomppasi suoraan hevostarhan viereen lumikinoksien yli...ja voi sitä haukkumista ja riehumista...luulin että se hyppää tarhan sisäpuolelle mutta sen verran se taitaa vielä pelätä noita heppoja että piti ainakin puolet kropastaan aidan ulkopuolella...hevoset pukittelivat ja juoksivat ympäri tarhaa ja puhisivat sieraimet isona...ja meikäläinen huusi niin kovaa kuin keuhkoista lähti...eikä mitään tehoa. Jätkä jatkoi samaa menoa ja meinasin jo että hepat hyppää kohta aidan yli ja juoksee maantielle auton alle...toivoin vaan ettei heppojen omistaja tule haulikon kanssa nurkan takaa ja anna meille kyytiä...

Pave oli ihan ymmällään mikä noissa hepoissa saa aikaiseksi moisen kohtauksen tossa Manussa...se kun ei noista polleista välitä...mä en saanut millään napattua tota ipanaa sieltä lumikinoksien päältä kun olisi pitänyt noissa mun jaloissa olla metri lisää pituutta...en tiedä kuinka kauan tuo välikohtaus kesti mutta ikuisuudelta se tuntui...eletty elämä melkein lipui silmien edessä kun aattelin ettei tästä hyvä seuraa...lähtee kohta hepat koira perässä rekan alle...ja minä Paven kanssa myös...

Tuo on sitten niin outoa käytöstä...kun vielä viime kesänä toi Manu tykkäsi noista hevosista...kävi niitä aina tervehtimässä...mutta sitten sen käytös muuttui kun yksi polleista erehtyi nuolemaan Manun naamaa...sen jälkeen kaikki on ollut toisin...rakkaussuhde muuttui vihaksi..viimisen parin viikon aikana olen saanut hillittyä tuossa tarhan kohdalla tota Manua mutta eilinen oli liikaa...pakko oli päästää poika irti tai muuten olisin nyt yksikätinen koirantaluttaja..niin voimalla se tempasi ittensä irti...hyvä puoli tuossa kohtaamisessa oli että ainakin kaikki karstat lähti keuhkoistani liikkeelle...nyt tuntuu sujuvan hengitys pikkusen paremmin kuin ennen...mutta loppujen lopuksi kun sain tuon ipanan napattua sieltä kiinni arvatkaa saiko se sapiskaa...loppulenkki meni sillä hihnan päässä kun velipoika nautti vapaudesta....ja takasin kun tultiin niin arvatkaa oliko tuo Manu oppinut mitään...ei siis yhtään...yritti taas samaa temppua tarhan kohdalla mutta minäpäs olinkin oppinut jotain ja mulla oli apuvälineenä risu jota ei tarvinnut kuin pikkasen näyttää kuonon edessä niin johan meillä oli nöyrä poika...

Ja senkin opin että mun täytyy keksiä joku kiertotie miten mennä tolle polulle...saavat hevoset vielä sydänlaakin jos uudemman kerran kokevat jotain noin kamalaa...ja voihan se olla että siellä on isot kieltokyltit ja puomit edessä tänäiltana kun mennään siitä ohi...

Koskanhan meillä alkaisi olemaan nää lenkit sellaisia että niistä voisi nauttiakin...eilisen stressiannoksen jälkeen menee taas aikaa ennenkuin elimistö palautuu entiselleen....

Taisin sanoa Manua eilen pikku tällaiseksi (aika moneksi muuksikin) ja ei se totuus kaukana ollut...olikohan tää joku enne kun nappasin siitä pienenä tän kuvan....