Manu pääsi ekalle mustikankeruureissulle eilen iltana Paven ja minun kanssa. Käveltiin pienimatka tuohon talomme viereiseen metsikköön. Pave oli innoissaan että sai kaverin mukaan ja esitti kaiken maailman temput Manulle mitä nyt vain keksi. Yritin samalla välillä noukkia poimurilla marjoja mutta lähinnä tuo aika meni noiden koirien paimentamiseen ja seuraamiseen niiden touhuiluja. Metsän sammalmättäillä oli kiva ottaa pieniä painiotteluita. Pave sai samalla tutkittua tuon velipojan päästä varpaisiin. Välillä se teki vähän pidemmän lenkin mutta oli kokoajan näköpiirissä, ei jättänyt Manua pitkäksi aikaa yksin minun kanssa. Ihmeen hyvin tuo pikkupoika jaksoi temmeltää tuolla metikössä, vaikkakin olihan siellä suhtkoht hyvät polut edetä. Risujahan ei ole poikittain muuta kun minun jalkojeni edessä....

Oltiin varmaan tunti mustikassa, ämpäriin vaan ei kertynyt kuin parin litran verran marjoja. Kanttarelleja löysin muovipussin pohjalle pikkasen, mutta kun Paven piti siis todella esittää kaikki temppunsa veikalle, nappasi se pussukan mun ämpäristä ja lähti juoksemaan ympäri metsää sienipussi suussa heiluen, tietysti Manu perässä... Sienet lensi pitkin poikin mättäille, enkä siinä hässäkässä viitsinyt alkaa enää niitä keräilemään takaisin. Kunhan saisin vain ne kaksi villiintynyttä sekopäätä kotiin äkkiä...Pavesta huomasi kuinka se tykkäsi että sillä oli koirakaveri mukana jolle sai esittää ja esitellä kaikkea mitä osasi ja tiesi metsässä olevan. Ja Manu-poika oli ihan haltioissaan kun seurasi isoa veikkaa pitkin polkuja: miten rohkea ja uljas tuo Pave oli sen mielestä. Sen perässä oli tosi turvallista kipitellä.

Kotia päästessä oli pojat aivan loppu. Makasivat pitkin pituutta ulkona kalliolla. Sillä aikaa kävin keräämässä ne "kadotetut" kanttarellit ja ämpärillisen mustikoita. Kyllä olikin rauhallista olla yksin metsässä. Ei ollut karvaisia "häiriötekijöitä". Luulin että tuo Manu nukkuisi loppuillan kun oli kuitenkin aika pitkän matkan taapertanut, mutta mitä vielä, siellähän se riehui jo kotona kun tulin metsästä. Aikamoinen energiapakkaus koko poika.

Matkalla kohti "tuntematonta"....

Nyt paha susi syö sinut....APUA!

Tehdäänpäs pieni lääkärintarkastus tässä välillä....

 Ei ainakaan napatyrää löytynyt....

Huilaustauko....

 

Täällähän on kiva leikkiä yhdessä, tullaanhan toistekin!

Mä en taida jaksaakaan kävellä kotiin! Eikö kukaan kantaisi minua....

Tänään pidettiin vapaapäivä mustikankeruusta. Paven iltalenkin jälkeen pojat reippailivat kanssani kasvimaalla: keräiltiin kurkkuja ja papuja sekä pistettiin matalaksi osa mun porkkanapenkistä. Mutta ei se mitään kun oli yhdessä taas niin hauskaa...toisin sanoen: KYLLÄ MAALLA ON MUKAVAA!