Aamulla kun toi emäntä vihdoin ja viimein mönkäsi alakertaan niin lähdettiin sinne luvatulle lenkille. Noi peltotiet on aika huonosti aurattu ja saatiin just ja just parkkeerattua toi auto tien sivuun. Ihmeteltiin jo valmiiksi et missähän me saadaan se käännettyä ympäri...

Pakkasta oli mukavat -13 astetta ja toi emokin oli laittanu sellasen karvahatun päähän; kyllä meitä pikkasen Manun kanssa se nauratti. Tiellä ei ollut ennestään kuin jonkun pupujussin jäljet ja me lähdettiinkin ton Manun kanssa etsimään elonmerkkejä sieltä pelloilta.

Emo heitteli meille namuja lumihankeen et meille ei olis tullu kylmä, mut meillä on kyllä sellaset turkit päällä et ei meitä tämmöset pakkaset paljo heilauta...

Manu, joka on joka paikan höslä, tippu tietenkin lumiseen ojaan eikä millään meinannu päästä sieltä ylös. Mä en viittiny sitä auttaa kun ite sinne tippukin ja aattelin että "Siperia opettaa"...

Meikäläisellä meinaa noita lumipalloja tulla tonne käpälien alle ja niitä on ihan pakko pureskella välillä pois että pääsee jatkamaan matkaa. Vastahan me yhtenä iltana niitä karvoja sieltä leikattiin mut olisi pitäny antaa näköjään ajaa ihan kaljuksi...

Välillä me kuunneltiin noita luonnon ääniä, mut taitaa kaikki elukat viettää joulua kun ketään ei näkynyt. Metsämiehet on julistaneet joulurauhan noille metsän eläimille mutta ei ne raaski pysyä pois tuolta mettältä kun kaksi päivää. Heti huomenna menevät jo kettujahtiin. Meidän emo sanoo aina niitä äijiä lihan ahneiksi, kun pitkin syksyä pamauttelevat kaikki pienet sorsat ym. linnut pakkaseen ja minusta se on aika hyvin sanottu. Olisi luullu et olisivat edes loppiaiseen antaneet noiden pikku elukoiden elellä rauhassa mut näköjään niiden sydän on tehty lyijystä....

Manu on ihme energiapakkaus ja se jaksaa hyppiä tuolla lumessa tosi kauan, mut kyllä sekin välillä ottaa lukua ja yrittää rauhottua. Musta tuntuu et tää joulu on käyny pikkasen sen päähän...

Pakkassää kasvatti meille valkoiset parrat ja emo sano et myö näytetään ihan oikealta joulupukilta...

Musta toi Manu näyttää enemmänkin tontulta ja ainakin noi sen kaikki tempaukset on aika tonttumaisia juttuja....

Tässä me ihmetellään et missäs se meidän auto nyt olikaan, mut kyl me se sitten sieltä mutkan takaa löydettiin ja saatiin käännettyäkin ympäri pikkasen kauempana. Nyt ollaan sitte jo oltu kauan kotona ja ehditty ravata jo monta kertaa ulkona, kun ei täällä sisällä ole oikein mitään tekemistä ja noi ihmiset on linnoittautuneet kaikki jonkun telkkarin ääreen. Nyt me kyllä voitais jo maistaa sitä joulukinkkua, kun tuolla vattassa kurnii se pieni nälkä....