vihdoinkin sain aikaseksi lähteä pidemmälle lenkille noiden koirien kanssa. Ollaan pyöritty tässä lähellä kun ollaan pelätty että jäädään lumihankeen kiinni jos ei olekkaan aurattu noita peltoteitä...No siellähän oli sellaiset leveät baanat "meille" tehty että pois alta.....totta puhuen siellä peltoteillä ajelee nyt tukkirekat kun on metsänkaato menossa...yksikin iso rekka tuli heti meitä vastaan kun oltiin kävelty pienen matkan verran. Äkkiä hypättiin tien sivuun koirien kanssa kun pelättiin että jäädään sen alle. Yhtenä iltana oli jo lähellä piti tilanne kun kuljetuslavettirekka vei kyydissään juuri metsäkonetta, ohitti siis meidät ihan varmasti 10 cm päästä, hyvä etten kaatunut koirien kanssa tienpenkareelle kun olin ihan vinossa asennossa kun piti väistää ettei oikea hiha/käsi lähtenyt mukaan...onneksi ei koirat tehneet minkäänlaista sivuliikettä tai olisivat enää pieniä karvamattoja....siis tämänkin vuoksi ei paljon olla liikuttu tuolla maantiellä...hengenvaarallista hommaa näin talvella..

No mutta tämän päivän lenkillä ei sitten muita näkynytkään..lukuunottamatta yhtä hiihtäjää joka urheasti näkyi etenevän umpihangessa...huh,huh, täytyy olla hyvä kunto. llma oli mitä parhain...ei tuullut ja lämpötila on onneksi jo inhimillisellä tasolla. Koirat nauttivat kun pääsivät pitkästä aikaa "uusiin" maisemiin eli haistelemaan muidenkin hajuja kuin aina noita omia jälkiä. Kierrettiin ensin peltoteitä ja sen jälkeen siirryttiin moottorikelkkaradalle, juu tiedän ettei siellä saisi koirien kanssa mennä mutta suurimmaksi osaksi menevät meidän pellolla että jonkinmoinen oikeus meillä varmaan on siellä mennä...jos tulevat urputtamaan niin ensitalvena menkööt sitten jäitä pitkin...no ei nyt sentään...kuuleehan sen jos siellä alkaa kelkka lähestyä...mennään sitten kiiruusti karkuun ettei tule kolaria...ja minusta tuntuu että nuo kelkat liikkuvat vain iltaisin...

Ongelmakohtakin tuli taas meillä eteen...yhden ojan yli meni taas harva lavasilta josta oli koirien tosi paha päästä yli...Pave tyytyi menemään ojan pohjan kautta mutta Manu yritti vapisevin jaloin (itkien) tulla mun perässä vaikka kuinka komensin sitä menemään Paven jälkiä..rohkea poika. Pääsi sentään yli mutta kesken matkaa tippuivat molemmat takajalat lautojen välistä...oi,oi kun pikkasen sattui. Yritin mennä auttamaan mutta ennenkuin ehdin niin pääsi itse pois ja meikäläisen jalka tippua tupsahti lumen läpi lautojen väliin. Nyt on sitten kaksi jalkavaivaista talossa mutta eiköhän me selvitä vammoista nopeasti...

Oltiin kuitenkin pikkasen laiskoja ja tilattiin "taksi" hakemaan meitä kotimatkalle...eihän sitä  ekana kuntoilupäivänä voi alkaa heti extra pitkiä lenkkejä tekemään (siis tästä päivästä alkoi (siis ton berliininmunkin syömisen jälkeen) taas meillä (lähinnä minulla) laihdutus-, kunnonkohotus-, ja kaikki muut mahdolliset paremmat elämäntavat). Minusta tuntui kyllä että nuo koirat olivat enemmän kuin tyytyväisiä kun näkivät että isäukko oli tullut hakemaan meitä...

Isot puukasat olivat vallaneet lähes koko pellon...joka oli tietysti koirista ihmetyksen arvoista. 

Manu tarkasti jospa siellä puiden välissä asuisi vaikka metsähiiri...kop,kop, onko ketään kotona...

Laitonta puuhaa kävellä kelkkaradalla...muttei kerrota kelleen..hysss!!!

Huomenna onkin meidän pojilla jännät paikat kun mennään koirapuistoon tapaamaan Sissi-tyttöä. Saa nähdä miten meille käy, tuleeko koirat toimeen vai onko kaaos edessä? Toivotaan parasta...Ja toivotaan että tulisi muitakin koirakavereita paikalle...

eli kaikki huomenna 15.1. klo 10 Karhulaan Kymin kirkon viereiselle koirapuistolle ulkoiluttamaan koiria, rotuun ja kokoon katsomatta...