Hengissä ollaan vaikka hiljaista on ollutkin täällä blogimaailmassa. Kukkia tulee kohta korvistakin ja ne tunkeutuvat uniinkin kun en muuta ole tehnyt moneen päivään ja vielä jatkuu kova urakka. Eilen ja tänään tuli suurin osa kukkien pistokkaista ja niitä on yritetty laittaa ruukkuihin minkä on kerenyt. Viikonloppuna on toivottavasti enemmän työvoimaa saatavilla jotta hommat luistaisivat paremmin. Kirjottelen noista puutarhahommista sitten myöhemmin.

Pave voi paksusti eli vatta on ollut nyt kohta kaksi viikkoa kunnossa eikä ripulista ole tietoakaan (koputtaa puuta). Raukka tuntee itsensä vaan hiukka kaltoinkohdelluksi kun olen aina tuolla töissä eikä poika saa huomiota niin paljon kuin normaalisti. Lenkille sentään olen raahautunut sitä viemään vaikka välillä tuntuu ettei millään viitsisi lähteä liikkeelle. Mutta ihmeellisesti ne jalat alkavat vetristyä kun on kävellyt jonkin aikaa. Vielä kun saisi taas inspiraatiosta kiinni ja alkaisi tuo painonpudotuskin taas innostamaan. Ihmeellisiä suklaanhimo päiviä on ollut, vissii veren sokeri menee päivällä niin alas että illalla sitä etsii joka paikasta, että löytäisi edes pienen murusen Fazerin Sinistä, kohta syön noi Paven vanhat koiransuklaat tuolta kaapista jos ei muuta löydy...

Paven dieetti on sujunut paremmin. Ei ole saanut herkkuja kahvipöydästä tai ei ainakaan kukaan ole tunnustanut niitä sille antaneen. Vehnäset on jäänyt syömättä kaikissa muodoissa. Paha paikka oli kun tuo äitee teki pannukakkua, joka on siis Paven suurinta herkkua, ja raukka haistoi jo ulkona et mitä uunissa paistuu. Eikä palaakaan saanut pannaria, (tai ehkä pienen emo heltyi antamaan, kunhan ei kerrota muille...)

Pavelta terveisiä ja anteeksi pyyntö emon puolesta, joka ei ole ehtinyt ottaa kuvia pojasta pitkään aikaan. Kännykästä sentään löyty yksi lähikuva mustanaamasta...