- 28 astetta pakkasta, jokohan alkaisi riittää nää kylmät. Päivän aikana lauhtui kymmenen astetta mutta illalla kun käytiin peltolenkillä oli tuuli niin raakaa ja pöllytti lunta että naama meinasi pakosti jäätyä, eikä noi koiratkaan mielellään siellä ulkona halunneet olla. Eilen musta tuntui että toi Pave pikkasen sai kylmää kun höpsönä ei suostunut menemään sisälle edellä vaan jääräpäisesti piti odottella mua tuolta orvokin siemeniä kylvämästä. Poika oli aika "jääpuikko" kun pääsi tupaan, makasi kolme tuntia viltin sisällä nenä vettä vuotaen. Onneksi hypotermia meni ohi ja illalla oli hauveli taas oma ittensä. Tyhmyydestä sakotetaan tai tässä tapauksessa itsepäisyydestä....Manu on paljon enemmän "pakkasenkestävä", se touhuilee tuolla metikössä yksinään ja varastelee noita polttopuita tuolta kuistilta...sen ravinto alkaakin koostua nykyään tikkusopasta...kakkaakin välillä tikkuja. Ihmeen puu-ukko, ja jos ei polttopuita saa niin harventaa jo näin talvella noita pihapuita, tekee pahempaa tuhoa noille syksyllä istutetuille koristepuille kuin pupujussit....Ja kun ollaan viety kuivattuja leipiä noille pitkäkorville niin käy sielläkin syömässä parhaimmat palat pois, ahnekin siis vielä kaiken muun lisäksi...Tänään kävin tossa naapurissa asioilla ja otin tuon Manun mukaan samalla lenkille. Odotteli mua jonkin aikaa ulkona vaikkakin oli reilusti pakkasta. Perheen tyttö halusi tulla poikansa kanssa morjestamaan Manua kun tein lähtöä kotiin...Voi kun toi Manu tykkää lapsista, pussasi ainakin sata kertaa pikkupoikaa, ei olisi millään lähtenyt kotiin mutta eihän me voitu lasta palelluttaa siellä ulkona...

Pavesta huomasi että oli pikkasen "mustis" kun huomasi että olen ollut Manun kanssa kahdestaan jossain, makaili keittiön pöydän alla myrtsin näkösenä...No leppyi kun sai kuulla että pääsee mun mukaan käymään postissa ja kaupassa, samalla tehtiin kylmänkelin pikalenkki taajamassa. Kukaan muu koira ei ollut uskaltanut laittaa kuonoaan ulos vaan saatiin kävellä rauhassa muilta. Kylläpäs toi Pave on kiltti "citypoika", on kuin syntynyt kaupunkielämään. Siellä on niin paljon haisteltavaa ettei ehdi oikein edes noita "häiriötekijöitä" huomaamaan. Täytyy useammin mennä sen kanssa sinne ja siirtyä vähitellen isompiin "piireihin". Jospa nuo kelit nyt jo lauhtuisivat että päästäisiin vaikka tekemään yhteinen leolenkki tonne Kotkan puolelle...

Näillä pakkaslukemilla on kiva katsella viimekesäisiä kuvia ja muistuttaa itseään että kyllä se kesä sieltä vielä joskus saapuu...