taaskaan ei ollut koirakoulua kun pakkasta oli yli -15 asteen pakkasrajan, höh, vieläköhän me päästään sinne koskaan ton Manun kanssa...vaikka tuntuu että toi Pave olisi kyllä enemmänkin koulutuksen tarpeessa.

Jätkästä on tullut tosi v....mainen vieraita ihmisiä kohtaan...etenkin naisia. Ei taida tykätä kun emosta!!! Miespuoliset vieraat ottaa paremmin vastaan mutta naisia ei voi sietää...tänäänkin kahvipöydässä istui Pavelle vieras naishenkilö ja aattelin että on siinä tilanteessa hyvä tutustuttaa heidät toisiinsa; vieras yrittikin pullalla lahjoa Pavea tykkäämään itsestään. No pullahan maittoi hyvin ja sitä annettiin tassua ja oltiin niin vieraskoreita, mutta.... kun pulla loppui alkoi epäilevä tuijotus ja juuri kun oli sen näköinen, että näykkäsee käsivarresta, työnsin vaistonomaisesti kädellä Paven pään pois, silloinhan se räyhähti mulle jä näytti hampaita mun rannetta kohti, ei purrut mutta hampaat tökkäsivät kipeästi. Pirullinen tyyppi, en ymmärrä mikä sitä riivaa. Antakaapa apua viisaammat mitä tolle rakille tehdä?

Eipä kukaan kohta uskalla tulla meille kylään, tutut ihmiset se kyllä mielellään päästää meille, mutta vieraista ei oikein diggaa. Etenkin jos on sellaista hiljasempaa porukkaa, puhua pitäisi kovasti että ääni tulee Pavelle tutuksi. Mihinkös kouluun tällaisessa tilanteessa voisi tota koiraa viedä? Vai onko sillä tosiaan tää reviirin- ja omanväen puolustus niin voimakasta ettei siihen mikään auta. Ei sillä ole ollut mitään huonoja kokemuksia vieraista ihmisistä, eikä sitä ole piiskalla kasvatettu. Ärsyttää jo koko koiran käytös. Lenkilläkin ihmiset pitää haukkua jo kaukaa, ja namulla pidän sen silloin hiljaisena. Koirien ohitukset menee todella huonosti, räyhää kaikille jos ei tykkää, oli sitten uros tai narttu, jos näen että joku tulee koiran kanssa vastaan etsin kyllä kiertotien hyvinkin äkkiä. Kohta en tiedä mitä ton kanssa tekisi?

Pavehan oli jo pienenä kamalan varautunut vieraita ihmisiä kohtaan, joten varmaan tuntee itsenä epävarmaksi noissa tilanteissa eikä minun käytökseni auta paljon asiaa, kun koko ajan kyttään että mitenhän tässä käy? Lenkilläkin se katsoo heti minua kun näkee että joku kävelee vastaa, ihan kuin kysyen että miten pitää käyttäytyä. Myönnän että kun tuo Manu roikkuu siinä vieressä on Paven kouluttaminen ja hallitseminen paljon hankalampaa. Pakko varmaan alkaa viemään niitä erikseen lenkille että jonkinmoista edistymistä saa aikaiseksi ton Paven kanssa. Yleensä jos meillä on  vieraita (siis koirille vieraita ihmisiä) kylässä onkin koirat omassa huoneessaan, turhaa niitä on laskea siihen riehumaan. Mutta sehän tässä asiassa onkin erikoisinta että naiset ovat ne Paven "kohde", kun ei tykkää niin ei tykkää. Sitten on taas muutama naishenkilö ketkä Pave on tuntenut pennusta pitäen, ja heidät otetaan jokakerta ilolla ja pusuille vastaan.....ei ymmärrä sen käytöstä....ja sitten taas jos naishenkilöllä on esimerkisi koira mukana niin silloinhan Pave vähät välittää kuka yksilahkeinen siinä vieressä seisoo, koira vie silloin kaiken huomion. Mutta eihän kaikilla ole tota koiraa jonka ottaa mukaan...en tiedä jotenkin meni tää sunnuntai taas pipariksi kun näki että ei tohon Paveen voi oikein luottaa vaikka luulin että se olisi jo pikkasen kesyyntynyt ja sen "vartiointivietti" olisi vähentynyt....Nyt ollaankin mietitty jospa noi sen pallit olisi napsausta vajaa? Vai onko sekin ihan turhaa...ettei koiran luonteeseen auta mikään...Auttakaa kaveria....

Lisäys illalla kun hermot oli pikkasen jäähtyneet:

Lopun päivää Pave oli taas kuin kullan-nuppu...omassa porukassa on turvallista olla.  Iltalenkki sujui hyvin kun ei ketään muita ollut näköpiirissä. Ainoita kauhunhetkiä koettiin kun meinattiin mennä pikkujoen yli ja vesi oli hyytänytkin jäälle ja pikkasen rätisi meidän alla; Manu olisi kyllä uskaltanut mun perässä tulla vaikka itsestäkin tuntui että mennään kohta pintajään läpi mutta Pave löi jarrut heti päälle kun näki mihin on suunta. No muu ei auttanut kun käännyttiin takaisin ja samoja jälkiä kohti koti ja vielä jouduttiin kipeämään raskas ylämäki, huuh!

Olen lukenut tuolta leonetin sivuilta vanhoja keskusteluja samasta ongelmasta mikä Pavella on ja huomaan etten ole ainoa leon omistaja joka kohtaa tällaista käytöstä. Ja niin lupsakka kun tuon rodun olisi pitänyt olla... Itseänihän minä tässä syytän eniten, jotain on mennyt pieleen kuin kaikki ihmiset eivät tota Pavea miellytä. Vai onko tullut liikaa omistajaansa...Huomenna alan viemään sitä yksinään lenkille tonne taajamaan missä sen on pakosti kohdattava ihmisiä ja koiria...ei ainakaan ole omaa reviiriä siellä puolustettavana...Katotaan miten sujuu...jatkuu seuraavassa jaksossa....