Syksy on saapunut ja samalla syyssateet...koirat ovat aina märkiä ja kuraisia joka lenkin jälkeen...ovat suorastaan surkeassa kunnossa...tai korjataan että tuo Pave on aika takkupelle kun sillä tuo turkki on tuhat kertaa pidempi kuin Manulla. Huomenna täytyy yrittää aamupäivällä saada pojista edustuskelpoisia kun molemmilla on eläinlääkäri reissut tiedossa...

Silmäpeilaukset on molemmilla jäbillä edessä iltapäivällä mutta ensin täytyy viedä tuo Pave pikkasen aiemmin jo yksinään lekuriin...sillä on edelleen vaivaa tuolla peräpäässä ja meikäläinen ei ainakaan ole osannut tehdä diagnoosia mikä sitä vaivaa. Viimeeksi kun käytin sitä samasta vaivasta lääkärissä ei ainakaan niissä anaalirauhasissa ollut vikaa...pientä ihottuman alkua löytyi hännän sivusta mutta en minä sitäkään ole löytänyt tuolta turkin seasta, mutta olen silti pöllytellyt sinne Basibact-pulveria ja lääkäriltä saatua suihketta. Joku muu sillä nyt täytyy olla kun jatkuvasti ränklää takamustaan ja pikkuveikka kulkee perässä nenä  takapuolessa kiinni. Epäilivät tänään eläinlääkärissä kun tilasin aikaa että voisi olla vaikka eturauhasessa vikaa...se nyt vielä puuttuisi. Toivotaan ettei ole mitään vakavampaa...mistä noista rauhasista tietää mitä siellä muhii....Ja jos tuo Pave rauhoitetaan että se voidaan kunnolla tutkia taitaa tuo silmäpeilaus jäädä siltä tekemättä, vai voiko sen tehdä kun koira nukkuu? Ja miten tuo Manu antaa kenenkään tutkia silmiä...tökkää vielä tolla isolla nenällään lääkärin silmän mustaksi. Toivotaan että on vieraskorea eikä ala riehumaan vastaanotolla.

Mitäs muuta meille kuuluu? Sunnuntaina oltiin Kotkan seudun leojen kanssa yhteislenkillä  Santalahden luontopuistossa. Pikkasen hengenvaarallista puuhaa, kun maasto oli kallioista mäkeä ja sateen jälkeen todella petollisen liukasta. Manu kaatusi yhdessä ylämäessä mukkelismakkelis ja tuli sivuliukua mukavasti alas...onneksi ei mennyt luita poikki. Ja saatiin taas pikkasen mennä omillaan kun muu ryhmä jakautui omiin kuppikuntiin...alku matka tultiin poikien kanssa perässä kun niiden piti haistella kaikkea mitä polun varrelta löytyi...onneksi ymmärrettin seurata valkoisia maalitahroja puissa että osattiin oikealle polulle....kukaan kun ei lähtiessä sanonut mitä reittiä pitää seurata....

No kotimaisemissa meillä on ainakin turvallista lenkkeillä...ei tarvi ajatella eksyykö matkalla vai ei...ja mikäs sitä on lenkkeillä kun saa vapaana juosta ja touhuta...tänään oli välillä auringon paistetta ja sitten taas kovaa sadetta...aamupäivällä tehtiin peltolenkki ja mihinkäs nuo koirat taas eksyivät: joka ojan pohjaan nuhtomaan. Illalla kun turkit oli ehtineet kuivua lähdettiin tohon metsään tekemään vielä pieni kierros: löydettiin muutamia kanttarellejakin, pojat eivät pitkälle mene jos en heti ole niiden perässä, vähän väliä käyvät katsomassa mihin se nyt taas jäi...Syksy on kyllä mukavinta aikaa vuodessa: voisin kävellä sienimetsässä päivät pitkät.

Huomenna onkin touhukas päivä: ensin täytyy ehtiä Paven kanssa puolilta päivin lääkäriin, sitten uudelleen kolmelta silmäpeilaukseen ja viideltä pitäisi olla entisöintikurssilla...olen hionut noita tuoleja täällä "kotiverstaalla" joten voi olla että huomenna alan jo laittaman noita jousia niihin...saa nähä tuleeko siitä mitään. Ja toivotaan että tuo Pave saa hyviä uutisia eläinlääkärissä sekä että pojilla on silmät kunnossa...huomenna kerron sitten miten kävi.

Mikä näissä ojissa meitä poikia niin viehättää?

Mikäs se meidän on täällä maalla juostessa...