Tänään on ollut todellinen "koiran ilma", vettä ja räntää on tullut vuorotellen. Huomen aamulla voipi olla aika liukkaat ajokelit kun on luvattu pakkasta, onneksi ei tarvitse lähteä autolla mihinkään. Aamulla käytiin koirien kanssa lenkillä ja huomasi kuinka koirat pitivät että oli vähän valkoista "lunta" maassa. Lumipalloja piti heitellä niille vuorotellen, ja reippaasti pojat juoksentelivat metsässä. Pavella oli syöntikielto aamusta kun sillä oli puolen päivän jälkeen edessä tuo operaatio missä sen tulehtuneet anaalirauhaset huuhdeltiin ja putsattiin. Mutta jos ei kotoa ruokaa anneta niin ainahan sitä löytyy vaikka mitä kivaa tuolta luonnosta. Tällä kertaa poika veti poskeensa jonkinmoisen isomman puoleisen hiiren raadon. Kyllä oli meikäläisellä yrjö lähellä kun näin miten sen suusta roikkui jalkoja ja häntää, eikä näyttänyt mitenkään tuoreelta tuo paisti...Siis YÄK! 

Eläinlääkärillä poika sai heti miten nukutuspiikin pyllyynsä ja sammui hyvin äkkiä, kuorsaus oli niin äänekästä että pienemmät kanssapotilaat aivan pelästyivät. Saatiin nostettua kolmeen pekkaan poika pöydälle, joka oli pikkasen alimitoitettu yli 60 kiloiselle leolle. No onneksi tuo koira siinä sentään pysyi eikä tippunut lattialle. Itse toimitus ei kauaa kestänyt, varmaan 10-15 minuuttia. Haju oli aika moinen mikä sieltä peräpäästä tulla tupsahti, mutta menneen parin viikon aikana siihen alkaa olla jo aika tottunut....Usein koirilla on kuulemma noiden rauhasten tukos, eikä tulehdus niinkuin Pavella on. Lääkityksenä Pave sai kahden viikon kuurin toisia antibiootteja (5 kpl/pv) sekä hoitona takapään huuhtelua ja "peräpukama"voidetta. Eli mielenkiintoiset ajat koittavat meillä. Millä ihmeellä tuo poika antaa tota hännän alustaan suihkuttaa saati jotain rasvaa sinne levittää. No sehän nähdään huomenna, eli jos ei minusta enää täällä blogissa kuulu niin olen joutunut leoeläimen syötäväksi....

Lääkäristä tulon jälkeen meni Pavella pari tuntia autossa makaillessa, paksujen vilttien alle peitettynä. Kävin aina välillä katsomassa tuon Manun kanssa miten potilas jaksaa ja hyvin se siellä näytti siellä pärjäävän. Loppujen lopuksi sain sen houkuteltua pois autosta paistetulla makkaralla, nukkuminen jatkui sitten keittiön pöydän alla iltaan saakka. Ruoaksi paistoin pojille possun sydäntä uunissa joka molemmille maistui riisin kera iltapalaksi. Täytyypi muistaa ostaa useammin noita sisäelimiä; nuo sydämet ja muutkin sisäelimet on minunkin suurta herkkua kun niitä laittaa karjalanpaistin sekaan...Ulkona on isoveikka käynyt pari kertaa pissillä, pikkuisen haparoivin askelin, muuten on ollut hyvinkin unelias ja rauhallinen. Manu taas on ollut aika rauhaton: pikkuveli ei voi ymmärtää miksi veikka ei halua leikkiä ja riehua. Välillä makaa Paven kanssa nenätysten keittiön pöydän alla, aivan kuin olisi huolissaan velipojan olotilasta. Eiköhän tuo Pave ole huomenna jo oma itsensä kun lääkkeen vaikutus on mennyt ohi, sitten saa tuo Manukin mielenrauhan kun huomaa että eihän se veikka mihinkään ollut "kadonnut", oli vaan vähän aikaa "muissa maailmoissa"...

Koirat koiran ilmassa....