Manu poikaa on alettu treenaamaan toukokuussa Haminassa oleviin koiranäyttelyihin. Sunnuntaina oltiin Kotkan koiraystäväin yhdistyksen näyttelyharjoituksissa jossa ystävämme Sanna oli Manun "harkka" kaveri. Oikeissa näyttelyissähän on tuo Sanna lupautunut toimimaan handlerina...joten nyt on jo aika alkaa treenaamaan tota yhteistyötä tuon Manun kanssa. Meikäläinen oli "henkisenä" tukena tai sitten häiriötekijänä kentän laidalla ja heiluin siellä kameran kanssa...Manu välillä haki tukea ja turvaa minusta katseellaan mutta ei karannut kuin kerran luokseni kun Sanna yritti korjata sen kaulapannan asentoa...no eihän toi nyt paha temppu pikku pojalta ollut...tottakai sitä hiukan pelotti olla uudessa tilanteessa ja uusien koirakavereiden joukossa...

Tässä kuvia treeneistä...

Koiria oli kaiken kokoisia ja näköisiä...Manu takavasemmalla odottaa koska sen vuoro on joutua tarkistettavaksi...

Mitäs tässä nyt Sanna tapahtuu? Kuuntele tarkasti ohjeet et osaat sitten toimia oikein...sähän oot kuulemma mun handleri??!!..

Tylsää...noi vaan puhuu pälpättää...mitä mä täällä teen...

Hei...ai sä huomasit et mulla oli pikkasen tylsää...kiva et tulit juttusille...ollaanko kavereita?

Ai mitä? Ei ole totta? Ai toi viereinen kaveri? No arvelinkin et vois olla vähä semmonen tappelupukari..kiitos vihjeestä...pysyn siitä kaukana...

Mikäs homman nimi on? Heti kättelyssä alkaa vieras nainen koittelemaan mun intiimejä paikkoja...tökkäsen sitä vähän takapuoleen et tajuaa et nyt ollaan vaara vyöhykkeellä..TÖKS!!! Lopetatkos..

Ei nyt se yrittää väkisin avata mun suuta...hitsi kun jäi hampaat aamulla pesemättä ja hönkä haisee nyt pahalle..."mei haa ahata mum huuta"= ei saa avata mun suuta.

Olipas vahva täti...no itehän kärsii...Phööö!! Haistele sitten!!!

Ei voi olla totta...nyt jo toinen nainen koittelemassa...onpas ne nyt kiinnostuneet minusta...nyt kutittaa...ai, ai...eikös mulla ole isot p...... ei kun käpälät?

Mamma, katos tänne päin...me juostaan...kivaa..

Mamma..me juostaan EDELLEEN....no nyt vois jo kyllä lopettaa tän juoksemisen...ei ole enää niin kauhean kivaa...

Mamma..auta...toi Sanna näännyttää mut...mun korvatkin lähtee jo lentoon...Haluun kotiin!!!

EIIII!!! Nyt mä jouduin vielä parijuoksuun...kunhan ei vaan aleta harjoittelemaan pariluistelua...mitähän se velipoika...ei vaan penteleen pikkuserkku siellä kotona tekee..ihan varmasti makaa olohuoneen matolla ja kuorsaa...miksi minä joudun olemaan täällä!!!

Vihdoinkin...lepohetki...ja mitä sä siellä kuvailet toisen kärsimysnäytelmää...ja Haminaan en lähde, muistakaa se!!!

No olipas tunti...onneksi mä tykkään tosta mun handlerista...kerran yritin kyllä kampata sen mutta pysyi pystyssä..se oli vaan semmonen testi et onko siitä tähän hommaan...eiköhän me hyvin tulla pärjäämään...voinhan mä nyt sitte lähtee sinne Haminaan...mut mä vaadin siitä palkkaa..ilmaseksi en lähe itteäni esittelemään..ainakin muovipussillinen niitä mun lempi "haisuluita"...