Manun ajatuksia:

Mä olen ollut koko viikon ihan kuin puulla päähän lyöty. Ihmiset on olleet aivan outoja, siivonneet kaikki paikat ja leiponeet kaiken maailman herkkuja niin että joka pakastin ja piparipurkki on täynnä. Mikä ihmeen kumma juttu on oikein menossa? Toi isoveikka on ottanut ihmeen rauhallisesti, ihan kuin se tietäisi mitä tuleman pitää. Mut ei se mulle ole kertonut mitään, ainoastaan kehottanu että pitäis olla nyt TOSI kiltti jos meinaa et pukki tuo joululahjoja. Mikä ihmeen pukki? Ai semmonen määkivä vuohen näköinen otus, mitäs se nyt meille mitään lahjoja tois. Ja kun toi kilttinä olo on mulle niin kauhean vaikea juttu. Kun tuolla mun päässä joku aina sanoo et teeppäs nyt taas jotain kivaa.... Kyl mä olen ihan oikeesti yrittäny olla nätisti, en mä kauheesti ole mitään tuhonnut. Otin nimittäin niistä kurinpalautuksista vähän oppia mitä sain kun söin noi muutamat jouluvalojohdot riekaleiksi. Enhän mä voinut tietää että ne oli noille ihmisille niin tärkeitä juttuja, musta ne langat oli tosi rumia, nätimpi toi puu on ilman niitä....

Olen mä yrittänyt pikkasen auttaakin näissä siivous hommissa; hain tommosen uuden saunanlauteitten pesuvehkeen minkä toi "emo" oli just ostanu ja aattelin pestä tota eteisen lattiaa sillä, mut pahus kun noi mun hampaat on sattumalta niin terävät, et se pesusieni ei oikein kestäny tollasta kovaa hankausta. Jäi sit toi lattia pesemättä ja sain taas palkaksi kovat huudot. Ei kelpaa näköjään mun apu vaikka noi kokoajan tossa on siunailleet et kyl on paljon hommia.

No sit kun tota lunta on satanu aika paljon (minusta kyl on kivaa kun saa pyöriä tuol kinoksissa) niin aattelin et voisin pikkasen tehä vaikka lumitöitä. Otin sit tost toiselta kuistilta sellasen "noita-akan" luudan ja aatelin putsata sillä vähän noita polkuja. Alku meni ihan hyvin mut toi lumenluonti on aika rankkaa hommaa ja kun mua alkaa väsyttää niin mä meen pikkasen holtittomaksi ja sit toi työn jälki ei ole parasta mahdollista. Ja se luutakin muutti kuin jostain taikatempusta pikkasen muotoaan ja sen harjakset lenteli siitä mihin sattuu (mähän sanoin et se oli noita-akan luuta). Toi meidän emon äitee tuli sit siihe ja anto mulle aikamoiset lähöt ja vei sen luudan tai mitä siitä oli jäljellä parempaan talteen.

Eilen illalla alkoi tuolta keittiöstä tulla mun ja velipojan nenään joku ihana tuoksu. Ihan ennen kokematon. Pave sano et se on joku kinkku mikä siellä leivinuunissa paistuu. Olkoon kinkku tai kunkku mut sitä mun on pakko saada maistaa. Koko illan me Paven kanssa vahittiin et koska se kankku vai mikäs se olikaan on valmis. Sit kello kahden aikaan yöllä ne otti sen pois uunista. Mut pahus ne eristi meidät jostain kumman syystä siitä kauas ja telkesi meidät kodinhoitohuoneeseen nukkumaan. No eihän me saatu unen päästä kumpikaan kiinni kun oven toisella puolella odotti meitä maailman paras herkku. Mitä kiusan tekoa tollanen noilta ihmisiltä...Aamulla oltiin sit heti molemmat pojat istumassa sen lihamöhkäleen edessä ja saatiin myö sit onneksi siitä pienet palaset maistaaa ja siis NAM!

Tänään on kuulemma joku jouluaatto ja ihmiset on ollu jo pikkasen rauhallisempia. Nuo naiset lähti käymään jossain hautausmaalla viemään kynttilöitä ja me jäätiin ton vanhan vaarin hoitoon. Ei me kauaa jaksettu sisällä kykkiä ja kun aikamme mekastettiin niin se päästi meidät ulos. Pave häippäsi siitä johonkin ja mä jäin ihmettelemään et mitähän vois tehdä. Keksin sitte että mä laitan ton toisen kauralyhteen pikkasen paremmin tohon pensaaseen roikkumaan, se kun jäi tolta emolta vähän huonoon asentoon aamulla kun yhessä vietiin luonnoneläimille jouluruokaa. No ei se mun homma oikein onnistunutkaan kun se koko lyhde tippu sieltä puskaasta alas ja vaikka kuinka yritin laittaa sitä takaisin niin se hajosi kokonaan mun käpäliin. Tosi huonosti sidottu lyhde, mut se olikin jostain robbarista ostettu halvalla. No piha oli sit aika hurjassa siivossa kun niitä korsia levisi sinne tänne ja kun se luutakin oli multa aiemmin piilotettu en voinu siivota jälkiäni. Mä aattelin sit et jos niitä olkia levittää oikein isolle alueelle niin niitä ei tuolta lumihangesta huomaa ollenkaan. Mut ei se homma oikein pelittänyt, eli nyt on toi meidän piha sit aika hurjan näköinen. Ja arvatkaapa mitä toi naisväki sano kun ne tuli kotia? Ei mitään. Ne vaan nauro. Mikähän niille on tullu...

Illalla sitte oli ilmestynyt tonne joulukuusen alle muutama paketti, käytiin vähän vakoilemassa etukäteen jospa niissä lukisi meidän poikien nimiä. Saunan jälkeen toi emo jakoi sitte paketit; se joulupukki ei kuulemma ehtinyt tulemaan kun sillä on ainakin tuhat miljoonaa muuta paikkaa mihin mennä. Ihan hyvä kun ei tullutkaan, mä en noista kilipukeista niin välitä ja ne on kuulemma kovia poikia puskemaan...Me saatiin Paven kanssa uudet heijastinpannat ja sellaset vilkkuvat luun muotoiset valohommat ja namupussit. Lelua mä en saanut vaikka olin sitä pikkasen mielessäni toivonut, mut mulla on kuulemma toi lelulaatikko jo niin täyteen et sinne ei mahdu enää yhtään uutta lelua. Illalla saatiin maistaa taas sitä kinkkua ja oltais syöty se ihan kokonaankin mut on kuulemma liian suolasta meidän koirien syötäväksi et sitä pitää pikkasen säännöstellä. No hei osataanhan me nyt vettä juoda. Tänne heti se kinkku, tol emol on jo niin levee kankku et ei se sitä tarvi syödä.....

Jouluna pitäis kuulemma pitää tämmösiä ihmeen tonttuhattuja mut ei ne oikein istunu meidän päähän. Onneksi kukaan ei muistanu et meil on ne tonttukaulurit kun vasta sit kun oli kuvat otettu. Mut huomenna meistä otetaan kuva tos kuusen vieressä ne kaulassa ja hatut päässä. Mihinköhän lähtis....

Joulu on anteeksiantamisen aikaa....täs mä pyydän anteeksi kaikkia pahoja tekojani mitä mä olen hölmöyksissäni tehnyt tän pienen elämäni aikana...ja vissii ne mulle anteeksi annettiin kun sain saman verran paketteja kun toi velipoika....

Namupussissa oli isot possunkorvat ja ne me saatiin heti syödä. Oikeesti tää joulu on tosi kivaa aikaa, vaikka alku tuntuu ainakin noista ihmisistä olevan pikkasen stressaavaa, mut sit ne yhtäkkiä rauhottuu ja vaan on...ja syö herkkuja.

Huomenna meille on luvattu piiiitkä aamulenkki jossain tuolla kaukana. Mä varmaan näen untakin siitä että päästään ton Paven kanssa tonne lumisille pelloille peuhaamaan. Parina viimisenä päivänä ollaan pyöritty täs ihan lähiympyröissä ja alkaa jo pikkasen nää maisemat maistua puulta, joten huominen on odottamisen arvoinen päivä....nyt mä käyn koisimaan...ZZZZZzzz!!!!!