Tappelun nujakkaa ym...

Vihdoin päästiin lähtemään pikkasen kauemmas lenkille kun sen verran on pakastanut että maa on jäässä eikä joka oja ole vettä täynnä ja koirat pysyvät suurinpiirtein kuivana. Manu ja Pave olivat innoissaan kun huomasivat että lähdettiin aamulla autotallille päin eli jonkinmoinen ajoreissu olisi tiedossa. "Kivaa, ei mennä aina tohon samaan metikköön";tuntuivat huutavan. Ja tuohon lähi metikköön ei viitsi nyt vähään aikaan mennäkkään kun tuo isompi koira otti eilen pikkasen yhteen pienen saksanmetsästysterrierin kanssa...Meikäläisen koirat olivat tietysti vapaana kuten aina, koska eipä siellä ole paljon muita liikkujoita näkynyt. No nyt meitä vastaan tulikin naapurin rouva taas hänen naapurin koiran kanssa; koiran joka on tunnetusti aika äksy ja pahansisuinen muille koirille. Se oli kyllä hihnan päässä ja yrittihän se rouva siitä lähteä livettiin mutta kun terrieri alkoi räyhätä Pavelle niin sehän ei muuta tarvinnut ja "hyökkäsi" kohti ja tappelun nujakka alkoi. Kyllä se nainen karjui (varmaan oli sydänkohtaus lähellä) ja huusin tietysti minäkin ja onneksi tuo Pave päästi irti kun komensin että nyt loppuu toi (tarkennetaan vielä että tulin useamman metrin perässä koirista joten en ehtinyt millään ottamaan tota Pavea kiinni). Pave jäi istumaan ja ihmettelemään että mitenkäs tässä näin kävi. Manu säesti siinä vieressä "nyrkit pystyssä", heiluen kuin humalainen...

Terrieri roikkui tappelun nujakassa Paven kurkussa kiinni ja Pavella oli taas sen pikkuinen pää suuussa. Alku tutkimisella ei näkynyt suurempia vammoja, pikkasen oli ien sattunut terrierillä joko Paven remmiin tai Paven hammas oli osunut siihen. Tänään kun harjasin tota Pavea, aristi se pikkasen kaulalta, murahteli eli voisi olla joitain hampaanjälkiä siellä turkin alla, mitään en kyllä nähnyt. Toivotaan ettei ala tulehtumaan siellä karvojen seassa, niinkuin kerran aiemmin kun sai erään toisen koiran hampaasta reijän kaulan alueelle. Eikä ole naapuritaan vielä tulleet vaatimaan minkäänlaisia korvausvaatimuksia kivusta ja särystä eli ei tainnut käydä pikkukoirallekkaan pahasti. Mainittakoon että tämä kyseinen terrieri oli viime keväänä raadellut oman talon toisen koiran niin huonoon kuntoon että se piti lopettaa...Eli aikamoinen kaveri, mutta kyllähän tuo Pave olisi hyvin äkkiä saanut tuon koiran hengiltä jos olisi halunnut; ei se niiden tappelu ollut mitenkään kauhean vakavan oloista, olen minä nähnyt paljon pahempiakin yhteenottoja aiemmin ja silloin ei koiria saa irti toisistaan sitten millään. Epäilen että suurin syy tuohon Paven käytökseen käveli sen takana eli taas saa osoittaa syyttävää sormea tuohon pikku-veikkaan; pitihän sen suojella tuota Manua hinnalla millä hyvällä...No toivotaan ettei nuo koirat enää kohtaa ainakaan vapaana ollessa, ottaahan se päähän kun tollasta pääsee tapahtumaan ja nolottaa kun oma koira on noin pösilö...

Mutta muihin asioihin....Tänään muistin ottaa kamerankin mukaan lenkille, kun näytti vielä olevan akussa latausta jäljellä. Ihme kuinka kauan siinä tuota virtaa kestää, vaikka välillä on jäänyt päällekkin. Taitaa olla niin fiksu kone että sammuu ittestään kun ei vähään aikaan käytä... Lenkki oli taas samanmoista peltoteillä kävelemistä kuin aina ennenkin, koirat haistelivat erilaisia jälkiä, nahistelivat heittämistäni kepeistä, rikkoivat jäätyneitä ojanpohjia ja lätäkoitä. Yritin samalla opetella tota kameran käyttöä, kun ei ole paljon tullu siihen perehdyttyä. Osa kuvista meni ihan plörinäksi, kun kokeilin kaikenlaisia asetuksia. Pitäisiköhän kaivaa se kameran ohjekirja esille ja alkaa pikkuhiljaa opiskella...Tuo Ronjan äippä saa otettua niin hyviä lähikuvia kaikista kasveista ja kukista ym. että ihmetellä täytyy. Meikäläisen kuvat olivat kaikki jotain ihme "taidekuvia", ihan utuisia ettei selvää saanut. Voisitkohan Katja pitää jonkinmoisen valokuvauskurssin vaikka näin blogien välityksellä....

Joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia. Eilen kävin ostamassa ensimmäiset joululahjat, ja tänään kävi kummityttö jo hakemassa omansa pikkasen etukäteen. Olin jossain mielenhäiriössä luvannut ostaa sille läppärin lahjaksi ja pakkohan se lupaus oli pitää (siis ei annettu muuta vaihtoehtoa). No siinä saa olla kaikki lahjat useammaksi vuodeksi....Ja kun itse olen ollut "toooosi kiltti" niin ostin itelle uuden valkoisen telkkarin. No siinähän ne joululahjarahat sitte menikin eli muut ei saa tänä jouluna mitään .....Toivotaan että oikea joulupukki muistaa heitä...

Huomenna pitäisi mennä auttelemaan siskoa muuttohommissa () ja olen jo etukäteen varoitellut että mitään painavaa en sitte tällä selällä kanna. Ja vasen olkapääkin alkaa olla siinä kunnossa että kohta varmaan pitää lähteä tutkimuksiin siitäkin. Voi näitä keski-iän tuomia vaivoja ja kolotuksia ... Olen käynyt (velipojan mielestä varmaan tunkenu itteni) pesemässä parina päivänä veljellä ikkunoita ja vaihtanu verhoja. Tossa illalla ompelin sille uudet keittiönverhot, kunhan raaskis vaan antaa ne, tuli nimittäin ihan kivat ruudulliset kappaverhot. Itsellä on vielä parit ikkunat pesemättä ja meidän talo on varmaan ainoa koko kylässä jossa ei ole pihalla vielä jouluvaloja (no on yksi pajuspiraali valotettu). Sunnuntaina on tarkoitus viimeistään viritellä kaikki mahdolliset valot ja johdot paikalleen. Ainoa pelko on että Manu puree poikki kaikki johdot ja saa sellaiset sähköiskut että sen jälkeen meillä on joku kiharakarvainen noutaja talossa...

Ja se on kummajuttu että juuri kun nää Kotkan alueen leoihmiset järjestää jotain kivaa (huomenna olisi ollut yhteislenkki) niin mulla on silloin muuta menoa. Meikäläinen ei näköjään koskaan pääse tutustumaan muihin leoihmisiin livenä. Taitaa olla meidän kolmikon kohtalo käppäillä vaan täällä maalla keskenämme, mutta eipä siinäkään elossa mitään valittamista ole.....

En mä nyt tiedä.... ehkä tappelin, ehkä en......se nyt on fifty sixty....