Nythän alkaa koirakavereita ilmestyä nurkan takaa vähän useammin. Eilen illalla Paven kanssa lähdettiin tekemään sama lenkki kun edellisenä päivänä malamuuttiporukan kanssa, jospa olisi vielä hajuja jäänyt haisteltavaksi. Lenkki oli onnistunut meidän molempien kannalta: Pave löysi hajunsa ja minä taas kanttarelleja. Kivaa!

Tullessamme edesmenneen Aksu-koiran kodin kohdalle, huuteli meitä marjapensaista talon isäntä. Pave riensi innoissaan katsomaan mitä Oiva-sedälle kuuluu. Pihalta kuuluikin koiran ääntelyä ja selvisi että heillä oli vierailulla Alaskan Husky-sekoituskoira, 6 kk vanha urospentu. Nuoripari toi koiran näytille ja rohkeasti päästettiin kaksikko tutustumaan toisiinsa, talon emännän siunaillessa tulevaa...

Pentu ensin vähän aristeli tuota Pavea mikä ei ole ihme kun katseli taas sen rohmuamista. Mutta muutaman juoksukierroksen jälkeen mentiin jo yhdessä peräkkäin innoissaan. Paven piti kyllä ensin merkata kaikki pensaat ja nurkat ihan varmuuden vuoksi että tää on mun reviiriä. Tekipä tempun terävän ja pissasi juuri siihen pensaaseenkin mistä marjoja oltiin poimimassa. No ei sentään ämpäriin...

Koiran emä on kuulemma puhdas Husky, vaikka sanoinkin ettei tää koira ole huskya nähnytkään. Mutta kuulemma on ollut pakko kun emo sellainen on. No yksi silmä oli kyllä hassusti sininen ja sekin puoliksi. Isä on kuulemma joku enemmän/vähemmän sekoitus. Reippaan oloinen kaveri ja ystävällinen oli tämä uusi tuttavuus. Mukava aina tavata niin uusia ihmisiä kuin koiriankin. Pavestakin on alkanut kasvatessaan tulla jo vähän enemmän sosiaalisempi, vieraita ihmisiä kohtaan nimittäin. Aamullakin metsässä tuli vastaan marjastajia eikä ollut moksiskaan heistä, enemmänkin oli innoissaan.

Pienen tuokion kun uudet kaverukset olivat juosseet oli Pave jo aika kuitti. Raahauduttiin kotimatka suurinpiirtein kieli maassa roikkuen (siis koiran) ja tehtiin vaan yksi kakkapysähdys (siis Pave). Loppu ilta menikin Pavella taas makaillessa keskellä pihaa, kauempana Manusta ettei tämä häirinnyt sen unia. Aamulla venytteli vielä tuolla kodinhoitohuoneessa jalat pitkinä, taisi olla poika pikkasen väsynyt noista spurteista. Hyvä juttu!

Manulla on maha taas pikkasen sekaisin, onkohan syönyt riisi/kanaa eilen vähän liikaa. Katotaan miten tilanne jatkuu, annetaan sitten jotain roppia jos ei mene vaiva ohi. Ja eihän sitä tiedä mitä se on syönyt kun aina on nuuskimassa tuolla pusikoissa kissan tuomia hiiriä, ihmekös tuo että maha kuralla on. On nuo koirat kyllä aika erilaisia: Pave on aamun torkku ja Manu virkku. Toivotaan että tuo pienempikin osapuoli alkaisi nukkumaan isompana vähän pidempään, Pave on aina heränyt meitä ihmisiä myöhemmin. Aamulla menee ainakin tunti ennenkuin on kunnolla hereillä siitä kun on silmänsä avanut.

Väliaikatietoja tuosta minun remonttiurakasta: Vessan seinät on nyt maalattu kahteen kertaan ja vielä pitäisi yhden kerran sutata. Ihan just, sutata. Ei minusta remonttireiskaa tule jos en sitten perusta firmaa nimeltä "Sutta ja sekundaa". Eilen hain k-raudasta maalia, oli pakko valita sellainen sävy kun jääruusu kun oli niin kaunis nimi sillä...Lampunkin sain hommattua kunhan uskallan vain alkaa sitä virittelemään seinälle. Voipi olla jos ei minusta muutamaan päivään kuulu täällä blogissa olen saanut sähköiskut ja makailen lasareetissa kiharat päässä...

Tänään näyttääkin tulevan sadepäivä joten puinnit ovat nyt keskeytyksessä. Eilen saatiin vähän puitua, tai velipoika ja isäukko olivat pellolla ja minä kuskasin kärryjä edestakaisin pellon ja kuivurin väliä. Aamulenkille pitäisi jaksaa lähteä tästä johonkin suuntaan, kunhan tässä nyt kunnolla herää taluttaja ja talutettava...Jospa suunnistaisi johonkin metikköön vähän kauemmaksi, tiedä mitä tatteja siellä kasvaisi.

Sukulaisille on tulossa tänään uusi hauveli. Oikein oikea tryffelikoira: Lagotto Romangolo rotuinen urospentu. Ehkei noita tryffeleitä täältä Suomesta löydy mutta kenties oppii etsimään kanttarellejä. Täytyypi "lainata" ensi syksynä poikaa sienimetsälle, Pavesta ja Manusta kun ei ole kuin sienien tallaajia. Onnea Korpikuusen perheelle uudesta perheenjäsenestä, siitä se pissin ja kakan siivoaminen alkaa. Voimia Annalle!  Ja tytöt, muistakaa ulkoiluttaa hauvelia usein!Tulkaapa näyttämään hauvelia kunhan ensin vähän kasvaa.

Tässäpä eilisen uusi tuttavuus Remu-koira.