ja voipi olla että viimeinen, on nimittäin poika ihan naattina tämän päivän koettelemuksen jälkeen. Taisi olla henkisesti niin rankka kokemus että koira meni ihan loppu siitä fyysisestikin. Kun sain Paven autoon se nukahti lähes heti sinne ja jatkoi unia vielä kotona lähes neljä tuntia yhteen menoon. Onneksi iltalenkille jaksoi lähteä, mutta sen jälkeen taas lysähti makaamaan petilleen. Taisi olla liikaa noita koirakavereita sen näköpiirissä siellä mätsäreissä, että sen aivot eivät jaksaneet suodattaa kaikkea näkemäänsä vaan siltä loppui akut totaalisesti.

Ja kyllähän niitä koiria olikin kaiken kokoisia ja rotuisia, puoliakaan en niistä tunnistanut. Meikäläisellä sydän löi jo ilmoittautumisjonossa ylimääräisiä lyöntejä, kun katselin sitä ihmis- ja koiramäärää, ja varmaankin monissa Match Showeissa on vielä enemmän osallistujia. Enimmäkseen stressasin sitä miten Pave käyttäytyy noin ison koiraporukan keskellä, ja miten se reagoi ihmisiin, etenkin tuomariin kun se lähestyy Pavea. Mutta mitä ihmettä, koirahan osasikin olla vieraskorea ja käyttäytyä mitä parhaiten.

Käveltiin koirien ja ihmisten keskellä ja vaikka joku kovapäinen uros yritti alkaa rähistä Pavelle, ei se alkanut rähistä takaisin vaan käveli nätisti ohitse. Jippii, mullahan on kiltti hauveli, vaikka aina luulen siitä pahinta.

Tietysti kun kaikki oli uutta Pavelle se arasteli vähän kaikkea, onneksi meillä oli siellä Sanna koiriensa Bellan ja Terin kanssa tukena ja turvana. Mutta meikäläisen kauhuksi jouduin itse menemään Paven kanssa kehään vaikka yritin kovasti saada Sannaa viemään koiran näytille. Eikös mitä, siellä mä juoksin ja puuskutin Paven kanssa kehässä ympyrää, jos olisin tän tiennyt olisin harjoitellut juoksemista vähän enemmän. Mutta siellä me porukan mukana yritettiin rimpuilla, sanoinkin tuomarille että ollaan ihan ekaa kertaa, eikä oikein tiedetä mitä tehdä ja miten olla, mutta yritetään parhaamme.

Kaikki joilla on kokemusta Match Showsta, tietävät miten homma etenee. Mennään pareittain kehään, toinen saa punaisen ja toinen sinisen nauhan. Punainen on parempi ja sininen vähemmän parempi. No sininen nauhahan me tietysti saatiin, parina meillä oli alle vuoden ikäinen ajokoira. Eihän se Pave oikein osanut seisoa nätisiti mutta juoksu sujui ihan hyvin, enkä mäkään saanut sydänlaakia.

Sitte lopuksi kaikki sinisen nauhan saaneet menivät yhdessä vielä kehään, ja siitä tuomari alkoi karsimaan porukkaa pois. Eikä me edes jouduttu ekalla kieroksella ulos kehästä. Olin ihan varma että tuomari kättelee meidät ja sanoo et antipalaa, otin jo hanskat valmiiksi pois kädestä ja olin jo ojentamassa käpälää kun sanoikin että te jäätte vielä. Varmaan säälistä jätti meidät, koska seuraavalla kierroksella sitten saatiin poistua takavasemmalle ja kolme parasta "sinistä" jäi kehään. Eli ei nyt ihan viimeiseksi jääty....Meidän sinisen porukan voitti valkoinenpaimenkoira Napsu, kahta muuta palkintosijalle päässyttä rotua en edes tunnistanut. Punaisia en jäänyt enää katsomaan, meille riitti neljä tuntia ulkonaoloa tällepäivälle.

Tähän näyttelytouhuun täytyy olla kyllä tosi innostunut ja sydämellään mukana. Mä en usko että minusta kyllä tulee mikään näyttelyjä kiertävä tyyppi, eikä Pavekaan varmasti vähään aikaan jaksaisi tollasta samaa hössötystä. Liika on liikaa noita koirakavereitakin, etenkin kun niitä ei oikein päässyt kunnolla haistelemaan, saati sitten kun kukaan ei alkanut leikkimään pojan kanssa. Ja kun se niin mielellään olisi ottanut pienet spurtit niiden kaikkien kanssa. Tuntui osa koirista katsovan sitä "kuononvartta" pitkin, että mikäs juntti toi on, ihan kun ei olis muita koiria ikinä nähnytkään.  Ja kun me niin puunattiin ja duunattiin kokoaamu Pavea että varmasti sopeutuu joukkoon...... 

Ihan mukava kokemushan tämä oli, itseä tietysti hermostutti se kun ei ole ikinä ollut ennen missään koiranäyttelyissä, ei edes katsomon puolella. Joten sitä ajatellen ei me nyt sentään ihan nolattu itseämme, eikä toivon mukaan muitakaan. Ehkäpä Paven ja minun on parempi pysyä kehän ulkopuolella vain katsojana ja kannustajana, Bellastahan on tulossa hyvää vauhtia oikein näyttelystara.

Ehkä suurin onnenhetki Pavelle oli tämän päivän aikana se kun se sai väliajalla palkkioksi hienosta käyttäytymisestä peräti kaksi grillimakkaraa. Voi kun ne maistuivatkin niin hyvälle, johan niiden takia kannatti lähteä Match Showhun.....

Kuvia en saanut napattua oikeastaan yhtään kunnollista koko päivänä, mutta jotain tuolta kännykästä löytyi, vähän uudempia ja vanhempia otoksia:

Tässä ollaan sininauhalliset ympyrässä, kuten huomaatte meitä oli joka lähtöön....

Voittajan meidän porukasta voitte erottaa tuolta jostain kaukaa toisen vasemmalta....

Tässä Pave "väliajalla", väsymys alkaa jo näkyä niin koirassa kun katsomon puolellakin....

Tässä Pave omassa elementissään eli metsälenkillä....