Tänään yllätyin todella iltalenkillä Paven käytöstä. Meitä vastaan tuli kylän "räyhä" koira,  jolle Pavekin on aina oikein tosissaan ärjynyt kun on samalle tielle eksynyt. Näin koiran jo kauempaa, huomasin sen varmasti jo ennen Pavea ja yritin heti ottaa kontaktia Paveen. "Räyhä" koira kun huomasi Paven sitä ei meinanut pidellä mikään vaan sen omistajalla oli tosi kovia vaikeuksia hallita koiraansa. Koiran nähdessä Pave hyppi muutaman askeleen eteenpäin kuin vasikka ja haukahti matalalla äänellä mutta ei alkanut olleenkaan sitä normaalia räyhäämistään. Otti peräti namunkin multa kun yritin siirtää sen huomiota minuun. Menin koiran kanssa muutaman metrin päähän tienlaidasta ja Pave kävi peräti istumaankin ja yritti ottaa ja ottikin katsekontaktia minuun. Pahaksi onneksi mulla ei ollut paljon namuja mukana joten sen keskittyminen herpaantui vähän ja toisen koiran mennessä ohi haukkuen ja hyppien ja näyttäen kaikki pahat tapansa, Pavekin hypähteli taas muutaman kerran ja haukahti pari kolme kertaa muttei mitenkään agressiivisesti. Päästiin hyvin menemään omaan suuntaamme toisen omistajan raahatessa koiraansa perässään kuin rehusäkkiä.

Mä olin ihan ihmeissäni Paven käytöksestä. Joistain tietysti ei tää tunnu ollenkaan onnistuneelta ohitukselta mutta kun vertaa edellisiin kertoihin tää oli tosi erikoista. Yleensä Pave on aina mennyt mukaan tuohon samaan räyhäämiseen, ja meillä molemmilla naisilla on ollut pitämistä koirissamme. Olemmekin alkaneet aina nähdessämme toisemme siirtymään vapaaehtoisesti vähän sivummalle, niinkuin tein nytkin mutta jo maantiellä ollessaan Paven käytös poikkesi entisestä.

Nää kohtaamiset juuri tän koiran kanssa onkin stressanut minua eniten, muiden koirien kanssa ei ole näin pahaa ongelmaa ikinä ollut. Enkä halua nyt haukkua ketään enkä moittia kenenkään koirankasvatusta, mutta tässä tapauksessa pitäisi kyllä viedä koira johonkin koulutukseen, on nimittäin kamalaa katsottavaa kun koira vie tollasta hentoa naista miten sattuu. Koira seisoo kahdella jalalla ja räyhää niin että meinaa väkisin tulla päälle. Mä en yleensä pelkää koiria mutta tässä tapauksessa tulee aina mieleen että mitähän tapahtuisi jos tuo koira pääsisi omistajaltaan irti, varmasti hyökkäisi Paven kimppuun. Ja mä olisin siinä sitten välissä erotuomarina.

Toivotaan että tää ei ollut Pavelta vain hetkellinen mielenhäiriö, vaan että se alkaisi vihdoinkin aikuistua ja jättäisi noi räyhäkohtaukset pois. Kyllä se ottaa lenkillä aika hyvin jo kontaktia minuun, siinä vierellä kun kävelee. Kunhan mä jaksan vaan muistaa palkita sitä vaan tarpeeksi. Voihan se olla että huomenna mä kirjoitain jotain ihan päinvastaista......