Ihanaa kun on satanut lunta, tänään oli niin valkoista maisemaa jokapuolella että ihan häikäisi silmiä kun oltiin lenkillä Paveliinin kanssa. Etenkin kun tummentuvat silmälasit menivät eilen rikki. Toinen sanka jäi käteen kun otin laseja pois. No ruuvihan niistä oli hukkunut, ja sitähän ei mistään löytynyt. Ja vaikka tänään kävin kahdesti liikepaikalla enhän mä muistanut niitä laseja viedä korjattavaksi. Onneksi on toiset ihan uudet ja toiset vähän vanhemmat varalasit, mutta ihmeesti nuo silmät tottuvat samoihin silmälaseihin joten nää nenän päällä olevat tuntuvat jotenkin oudoilta.

Ekaksi lähdettiin Paven kanssa käymään ruokakaupassa. Pave kun tykkää mielellään matkustaa tuolla auton takaosassa, mistä näkee hyvin ulos. Onneksi oli lenkillä paljon muita koiria joita se sai katsella ikkunasta. Vaikka Pave makaisi auton takana kuinka sikeästi niin kyllä se sieltä nousee kun huutaa sanat: Pave, koira! Heti on nenä ikkunassa kiinni ja katse löytää toisen karvaturilaan.

Kauppareissun jälkeen lähdettiinkin sitten päivälenkille. Tänään tehtiin tollanen reilun tunnin kierros tuolla peltoteillä,( onneksi isäukko kävi auraamassa meille tien ettei tarvinnut lumessa rämpiä). Siellä ei valitettavasti näkynyt ketään koirakaveria, ei ollut edes naapurin isäntä metsätöissä ketä olisi käynyt morjestamassa. No jättihän Pave hänelle terveiset nostamalla jalkaa jo tehtyyn polttopuukasaan. Yritän aina lenkillä viihdyttää Pavea heittämällä keppiä (jonka se yleensä puree pieniksi murusiksi) sekä pikkuisia namuja, mitä se tykkää etsiä lumihangesta. Ihmeen hyvin se niitä sieltä löytää, hyvä on pojalla hajuaisti. Mentiin ihan reipasta vauhtia, ja mulle ainakin tuli ihan hiki. Hyvä juttu, jos vaikka muutaman kalorin olisin kuluttanut.

Pikaisen päiväkahvin jälkeen piti lähteä hakemaan veljenpoikaa (16 v.) koulusta, tänne maalle kun ei noita busseja kulje kun tosi harvoin ja olisi jäbä joutunut odottaa liki kaksi tuntia ensimmäistä vuoroa. No tätihän on joutilas taksikuski, mulle on aina hyvä viestittää et tuletkos hakemaan. Otin tottakai Paven mukaan ja mentiin samalla käymään koirapuistoon josko siellä nähtäis ketään kavereita. Ei ollut siskolikka paikalla, vaikka usein kuulemma käy siellä. Tuli vain yksi vanha sekarotuinen hauveli joka oli tosi vaivaisen oloinen ja tosi laiha. Oli jo nivelvaivainen, joten oli paras Paven pysytellä  toisessa tarhassa, ettei koiravanhukselta mennyt vielä jalat alta ja saisi sydänlaakia, Pave kun ei ollut ihan samansuuruinen leikkikaveri.

Haistelivat ne toisiaan verkon läpi, ja Pave olisi mielellään mennyt tutustumaan lähemmin "mummokoiraan". Puolisen tuntia kerettiin olla puistossa ennenkuin koululainen laahusti autolle. Toivotaan että ensikerralla olisi enemmän koiria kasassa, olivat varmaan olleet jo aamupäivällä kun jälkiä oli lumessa paljon. Hajuja oli onneksi jätetty Pavelle tarpeeksi, nenä sai varmaan yliannoksen toisien koirien hajuista,  jos sellaisen voi koira saada.

Täytyy seuraavan kerran laittaa viestiä Paven Roosa-siskolle, että osaavat tulla tapaamaan meitä. Lupasin nimittäin jo ennen joulua että tammikuussa treffataan, mutta eipä olla vielä päästy niin pitkälle.

Nyt täytyy mennä iltapesulle että ehtii katsomaan telkkarista Metsoloita, siinä tehdään tänään lehmäkauppoja....

Tässä taas kuvia tuosta karvakuonosta: