Tänään olikin Pavella iloinen ylläri kun pääsi mun mukaan kaupunkiin ja samalla koirapuistoon. Manu jäi "serkkupoikansa" Puten kanssa kotiin leikkimään kun Pave taitaa olla siinä porukassa pikkasen kolmantena pyöränä... Putte ei oikein diggaa Pavesta, ainakaan toistaiseksi vaan antaa isolle pojalla kurinpalautusta...

No aattelin että jos ei Pavea huolita tohon porukkaan leikkimään, käydään vilkaisemassa onko koirapuistoon eksynyt ketään muuta hauvelia, mutta kun sinne päästiin niin tyhjältähän siellä näytti. Pave kierteli yksinään ja haisteli että on täällä joskus joku ollut...Yhtäkkiä ilmestyikin aidan toiselle puolelle pikkuinen Beagle-poika, Hugo, joka osottautuikin oivaksi koirakaveriksi. Ikää pojalla oli noin 1,5 v. ja tosi leikkisä ja kiltin tuntuinen koira. Meno oli kaksikolla vauhdikasta ja välillä oltiin jo painiasennossa...Hugo-pojalla alkoi pikkasen hormoonit jyrräämään kun kuvitteli Paven olevan jonkinsortin morsian... No Paveko tuosta välitti...se kun ei ymmärrä moisen päälle..luuli vaan että on jotain kaupunkilaisten leikkiä...Puolen tunnin tehojumpassa taisi Pave väsyä enemmän...mutta silti ei millään olisi halunnut lähteä kotiin kun noin kivan kaverin tapasi. Onneksi ei ollut turha reissu koirapuistoon...Kiitos Hugolle ja taluttajalle seurasta...Kotona Manu ihmettelikin että missäs se velipoika on ollut ja kenenkäs hajuja sen turkissa on...Pave ei paljastanut salaisuuksiaan vaan otti ansaitut pitkät päiväunet...

Terve...kukas sä oot...ai Hugo...no mä oon Pave...haluutko olla mun kaveri....

Tottakai haluun...ihan näin hyvä kaveri...halitaan vaikka ekaksi...

Ei jaksa enää juosta ton Hugon perässä...maitohapoilla on mun jalat jo...

Pakko levätä...leikitäänkö vaikka tässä lumessa vähän aikaa...

Painitaanko....