Nyt se on sitten tehty: Pave on pesty! Käytiin pesemässä jäbä tuossa lähirannassa. "Kivaa" oli. Se on eriasia kuitenkin että kenenkä mielestä. No, ainakin niiden jotka katselivat touhua vastarannalla. Meitä oli kolmen porukka jotka lähdimme reippain mielin ja askelin (autolla) kohti määränpäätä: minä sekä jo lähes aikuiset veljenlapset Essi ja Miika. Essi oli ainoa rohkea joka kehtasi laittaa uimapuvun päälle ja mennä melkein yleiselle paikalle pesemään Pavea veteen.

Touhuhan lähti melkein heti käsistä. Pave kun huomasi että minulla on pesuvati kädessä ymmärsi se mitä tuleman pitää ja sehän oli heti pesuun menemisestä toista mieltä. Se kun ei omasta mielestä haise sitten yhtään pahalle. Saatiin houkuteltua se jollakin konstilla veteen ja laitettiin äkkiä shamppoota turkkiin. Juuriharjalla Essi sitä siellä joessa yritti pestä, mutta kun sattumalta oli sellaista pesuainetta ettei se vaahdonnut ollenkaan niin ei oikein saanut selvää missä sitä shamppoota oikein oli. No, kunhan nyt päällimmäiset liat sai siitä huuhdeltua pois, otetaan uusinta yritys joskus uudelleen. Ei se Pave loppujen lopuksi sitä pesua niin inhoa, se turkin huuhtelu on siitä enemmän kamalaa. Se saa jonkinmoisen ahdistuskohtauksen kun joku kaataa pesuvadilla vettä sen päälle. Fobiansa itsekullakin. 

No siinä ihanassa pesutuokiossa meikäläinenkin mätkähti liukkaalla rantakalliolla ahterilleni (joka on nyt aika hellänä) ja hyvä ettei kastunut samalla kamera, kännykkä ja auton avaimet kokonaan. Kameramiehenä toimi Miika, jonka ottamat kuvat kyllä täytyy täältä blogista sensuroida jo etukäteen; etenkin kun Essi varmasti saisi aikamoisen raivarin jos näkisi uimapukukuvansa täällä kaikkien nähtävillä. Parempi ehkä että annatte mielikuvituksen lentää ja piirrätte silmienne eteen kuvan jossa kaksi ei niin pientä likkaa pesee ei niin pesusta innostunutta leonberginkoiraa.

Muutaman "narunvedon" jälkeen saatiin tuo Pave niin syvälle ettei jalat enää ylettäneetkään pohjaan. Koiran ilme oli näkemisen arvoinen. Silmät olivat kyllä niin pyöreänä ihmetyksestä että minähän pysynkin pinnalla. Ja tietysti tuo valokuvaaja oli jo laittanut kameran pois ettei saatu ikuistettua tuota ekaa oikeaa polskuttelua joella. Hitsi sentään! Oli se kuitenkin aikamoinen juttu Paven elämässä. Samalla saatiin huuhdeltua loput shamppoonjämät turkista ja poika oli puhdas kuin pulmunen. Ei muuta kun kotia kohti: vain yksi meistä neljästä säästyi kastumatta....

Manu oli aivan kummissaan mitä iso-veikalle oli tapahtunut: Sehän oli märkä kuin uitettu koira ja tuoksui jopa hyvälle. Pave taasen oli pikkuisen nolona ja luikki heti kuistille pyyhkeiden päälle nukkumaan. Nythän hänet kaikki pedot haistaa kun on turkissa joku ihmeen kukkaistuoksu. No, eiköhän se löydä jo huomenna jonkun ihanan haisevan tunkiokasan missä pyöriä että se oma ominaishaju tulee takaisin....

Toivotaan, että ensikerralla tuo Paven pesu sujuu pikkasen helpommin ja vähemmillä mustelmilla. Huomenna olisi tuon pikkupojan vuoro. Se saa tyytyä nyt ensin pesuun lastenammeessa. Katotaan mitä vammoja siinä taistelussa syntyy....

Iso poika pikkasen nolona. Että menivät pesemään monen kuukauden ajan hankitut IHANAT aromaattiset tuoksut pois. Ilkeitä ihmisiä. Nyt kyllä POTUTTAA!

Huomenna on tämän poitsun vuoro päätyä pesuvatiin...