Koirien mielestä olen tullut hulluksi tai ainakin mennyt sekaisin kun yritän nykyään aina välillä juosta tuolla lenkillä...nehän eivät ole moista ennen nähneet..eikä kukaan muukaan. Pakkanen ei meidän vauhtia ole hiljentänyt vaan eilenkin tehtiin tosi rankka reissu...pohlatiin välillä lumessa, juostiin tietä pitkin, tarvottiin moottorikelkkaradalla ja metikössä...puolitoista tuntia meni ja hiki tuli. Olipas pojat hiljaisia lopun päivää...ei edes iltalenkille tarvinnut lähteä vaan niille riitti pihapiirissä käyskentely..kerrankin.

No ehkä tuo eilinen pakkanen palellututti aivojani koska eilen illasta lähtien päätäni on särkenyt ja vasta tänä iltana helpotti..luulin jo että nyt iski flunssa mutta ei ainakaan vielä ole aivastuttanut. Tänään uhmasin kyllä kaikkia tauteja ja lähdin päivällä viemään poikia taas peltoteille juoksemaan...päässä jyskytti mutta kun otti muutaman kunnon särkytabletin niin johan helpotti...aurinkokin paistaa jo niin kirkkaasti että aurinkolasit oli kaivettava talvisäilytyksestä... kevät on siis tullut...

Ilta menikin mulla kahvitus puuhissa kylän seuratalolla...kansanedustajaehkokkaita oli esittäytymässä ja tottahan silloin pitää kaffea tarjota niin puhujille kuin kuuntelijoille. Manu-poika oli odotellut minua kolme tuntia pihalla...kytännyt koska auton valot ilmestyvät pihapiirin...voi raukkaa kun on aina niin kamala ikävä jos olen poissa. No molemmat hauvelithan ne juoksivat vastaan autotallille...ihan kuin olisin ollut viikon reissussa...Koiralla ei taida olla ajantajua...aina on yhtä innokas vastaanotto olet sitten ollut poissa 5 min. tai 5 tuntia...höpsöjä otuksia.

Tänään muuten lenkillä tuli naapurin rouva vastaan..ja taas sai todeta kuinka erilaiset/eritapaiset koirat mulla on...Manu ensin ihmetteli kuka tulee...mutta sitten lähti juoksemaan vastaan..välillä pysähtyi ja taas jatkoi matkaa...kun se tunnisti tulijan tutuksi niin kovaa vauhtia tervehtimään...Pave taas haukkui (ei niin ystävällinen ääni) ja teki pyrähdyksiä eteenpäin ja taas takaisin mun luo ottamaan namuja että pysyy hiljaa...samaa teki monta kertaa...no minä yritin sitä kyllä rauhoitella et ei hätää..ota namu et oot hiljaa...sitten kun se huomasi et tulija taputtelee Manua lähti juoksemaan kovaa vauhtia ja ihme kumma ihan ystävällisin mielin...kävi haistamassa naapurin emäntää ja taas mun luo pyytämään namua...hetken aikaa kun siinä juteltiin niin kaikki namut hupenivat taskusta kun Pave kerjäsi niitä itselleen...sehän ei tunnetusti pysty muuten pitämään "turpaansa" kiinni vaan haukkuu räksyttää kaikki mitä mieleen tulee....kohta pitää ottaa repullinen "hiljaisuus" namuja matkaan että varmasti riittää...ei noilla namumäärilla saa tulla ainakaan enempää kuin yksi vastaantulija...No mutta hyvä oli huomata että ei toi Pave nyt ketään syö...äänen sävy sillä on kyllä aika "pahansuopainen" mutta sen takaa taitaa löytyä pieni ujo poika...Ja onneksi tuo naapurin emäntäkään ei ihan kamalasti pelännyt (ei ainakaan myöntänyt) noita poikia...sanoi vaan että jos liikaa innostuvat kaatavat lumihankeen...no sekin on ihan mahdollista...Manu-poika taisi nojata jo niin kovasti kun se taas kerjäsi hierontaa että pyllylleen meno oli naapurin rouvalla lähellä....siitä tilanteesta ei sitten olisikaan selvinnyt ilman hatun varastamista ja pussailua...omakohtaista kokemusta on...

Hei mitäs tuossa kyltissä oikein lukee...laduilla ja ladunpohjilla käveleminen kielletty...uups...ei kukaan nähnyt...no tää on onneksi semmonen "ylimääräinen" latu..ei tätä varmaan lasketa....