Kerrankin ilmat suosivat lähtöä tonne koirakouluun, ainakin tuon lämpötilan puolesta, vain 2 astetta nollan alapuolella. Mutta yöllä oli tullut aikamoinen röykkiö lunta joten jo omalta pihalta pääsy maantielle teki pikkasen vaikeuksia kun ei oikein nähnyt missä se pihatie menikään, taisi hetkellinen lumisokeus iskeä. Maantiet oli sentään kerennyt auraauto käydä putsaamassa joten siellä toi meidän Volvon räppänä eteni hyvin. Eikä ajettu edes ojaan vaikka näkyi joku sinne oman Volvonsa ajanneen. Mutta mä ajoinkin hiljaa kun oli "arvolasti" kyydissä...

Olin kahden vaiheilla kumman koiran otan mukaan vai otanko molemmat. Ajattelin että toi Manukin tarvisi enemmän noita koirakontakteja kun on kuin säkissä kasvanut mutta Pavellekin tekisi hyvää saada tavata uusia ihmisiä koirineen. Niinpä loppujen lopuksi molemmat koirat lähtivät mukaan. Ajattelin että katsotaan paikan päällä mitä tehdään....ja luulin että tämmöisellä ilmalla siellä ei ole ketään kuitenkaan joten olisin sitten mennyt noiden kahden kanssa ihan vaan lenkille. Mutta yllätys yllätys, meitä ennen oli jo pari autoa parkkipaikalle ja pikkuhiljaa alkoi lipumaan porukkaa enemmän. Otin ensin Manun autosta ulos koska tiesin että Pave pärjäilee tuolla autossa paremmin eikä tee tuhoja siellä vaikka joutuu odottelemaan. Eiköhän sillä ollut mielenkiintoista seurattavaa kun näki tuon määrän uusia koiratuttavuuksia....

Manun kanssa lähdettiin kahden Lapinkoiranpennun kanssa etenemään kohti koulutusaluetta, olivat aikamoisia komentamaan tota Manua. Manu osasi ihmeen hyvin käyttäytyä eikä isotellut tai haukkunut mutta olisi tietysti jokaisen koiran kanssa tehnyt lähempää tuttavuutta. Koiria oli niin paljon ja etenkin meitä ekaa kertaa olevia että jakauduttiin kahteen ryhmään. Kierrettiin ensin ympyrää jotta koira oppisi ottamaan kontaktia taluttajaansa mutta kyllä tuntui tota Manua kiinnostavan aluksi noi muut koirat. Sitten oli ohitus- ja pujotteluharjoitusrinkiä, jotka Manu suoritti, no ihan hyvin, paremmin tuon koiranpujotusringin. Manu oli joku ihmeen koiramagneetti kun kaikki koirat halusivat tuossa pujottelussa käydä moikkaamassa sitä, mutta ehkäpä ne kävivät tarkastamassa oliko tuo tosiaan koira vai hevonen. Manu oli nimittäin porukan suurin, joten ihmettelemistä riitti niin ihmisillä kuin koirilla. Yksi toinenkin leonberginkoira oli mukana,   5 kk vanha uros, taisi olla Kusti nimeltään, Maxigor kennelin pentuja. Kaikkia muita koirarotuja olikin sitten mäyräkoirasta lähtien aina isompaan...kaikkia en edes tunnistanut. Kuvia olisin napsinut mutta toi mun kännykkän kamera on sökö...

Vähän aikaa kun tuo Manu oli sitä menoa seurannut ja touhunnut niin alkoi rauhoittumaan ja malttoi jo istua tai makailla minun jalkojen vieressä. Lopuksi tehtiin luoksetulo harjoitus eli ohjaaja otti koiran ja omistaja meni tietyn matkanpäähän minkä luuli olevan sellainen että koira tulee kutsusta luokse. Oltiin viimisenä jonossa ja kyllä se Manu sieltä tuli mun luokse, vaikka ensin vähän epäilin ja muutaman kerran se katselikin ympärilleen että mitäs nyt? Eli hyvin alkoi tuo Manun koirakoulu vaikka välillä ajattelin että onkohan tää ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tänne ilmestytään nolaamaan ittemme....

Keskustelin ryhmän ohjaajan kanssa tosta Pavesta ja sen remmiräyhäämisestä lenkillä ja hän kehoittikin että ottaisin sen autosta ja toisin kävelemään kenttää ympäri kun jatkoryhmä alkoi harjoittelemaan. Eli koiranvaihto vauhdissa ja Pave näyttämölle. Pikkasen jännitti miten Pave suhtautuu noihin toisiin koiriin, mutta iloinen ylläri oli tulossa. Ei mitään räyhäystä eikä kieroon kattomista, katsekontaktia ottaa niin nätisti minuun ja makkara namut maistuivat. Kiltisti käveli mun vierellä eikä välittänyt toisista koirista vaikka mentiin läheltä. Käveltiin ympyrää suuntaan ja toiseen 20 minuuttia ja oikein kiltisti osasi Pave olla. Hyvä, hyvä ja vielä kerran hyvä poika!!!! Lähdettiin siitä kävelemään autolle kun nähtiin kolmen koiran känki kasassa; mäyräkoira, kultainennoutaja ja valkoinen "pörrö". Pave katseli koiria nätisti mutta silloinpa alkoi kultsu räyhätä ja murista Pavelle ja toisetkin koirat yhtyivät kuorolauluun. Pave tuijotti että mitäs pahaa mä nyt tein ja vastasi siihen räyhällä takaisin mutta ei mitenkään niin pahasti kuin esim. lenkillä ja kiltisti tuli mun perässä kun komensin ja huuto loppui siihen. Paven luokse juoksi samassa hässäkässä berninpaimenkoiran "pentu" mutta eipä tuo Pave sille mitään tehnyt vaikka koiran omistaja pika pikaa haki koiransa pois kun luuli että nyt tuli sen "loppu".  Eli eipä alkanut Pave ekaksi räyhäämään vaan ihan muut hauvelit olivat aloitteentekijöitä. Pave nautti kun pääsi sellaiseen paikkaan missä oli paljon koiria eikä sillä ollut aihetta mitenkään isotella tai näyttää että hän on paikan kingi. Ensikerralla täytyy saada tolle Manulle toinen taluttaja että voin ottaa tuon Paven siihen koulutusrinkiin mukaan; jospa saisi vaikka ton veljentytön heräämään sunnuntai aamuna ennen kymmentä....tai sitten on vietävä vuoroviikoin poikia "opintielle"...

Kotia tullessa oli Manu aika väsynyt kaikesta kokemastaan mutta lähti pienien päiväunien jälkeen mun ja Paven kanssa tonne kasvihuoneille luomaan lumia pois ettei nuo pienet huoneet luhistu ihan kokonaan ton lumen alle. Siellä menikin lähes pari tuntia ja kastuttiin koko kolmikko kun  taivaalta alkoi tulla jättikokoisia lumihiutaleita. Metsässä kuului kovaa rätinää ja joku puu kaatui lumen painosta muttei siinä lumisateessa nähty minkäkokoinen puu siellä nurin meni. Käydään huomenna katsomassa...Iltapäivä meni meillä lepäillessä ja ruokaa laittaessa ja iltalenkille lähdettiin tossa puoli kuuden maissa. Ihmeellisiä tuulenpuuskia tuli yllätäen ja tuntui että puut kaatuvat tielle. Yhdessä kohtaa oli niin valtava myräkkä ettei todellakaan nähnyt metriäkään eteenpäin ja isot männyt natisivat uhkaavasti, yhdestä tippui jo oksakin mutta onneksi metsän puolelle eikä ollut iso. Yksi rohkea lenkkeilijä tuli vastaan ja Pave taas antoi niitä tuttuja murahduksia, mutta kun kaivoin makkarapussin esille niin lopetti heti. Nyt täytyisi vaan löytää suolatonta makkaraa noille koirille jota leikellä namupaloiksi, yksi hk:n sininen pötkö mieheen ei tunnu missään...Iltaruoan jälkeen putsasin vielä koirien korvat, mistä sitä likaa sinne aina kertyykään...