Tuffo oli saapunut Helsingistä "mummolaan" hoitoon ja lähdettiin tänä aamuna tapaamaan pikkuserkkua Manun kanssa. Pave poika jätettiin kotiin ettei tule liikaa sählinkiä kun kolme koiraa riehuu yhdessä (ja lopun päivää Pave onkin kiukutellut asiasta kun ei päässyt auton kyytiin...). Veljentyttö Meri-Kukka lähti myös mukaan katsomaan minkäläinen karvakasa se Tuffo oikein onkaan. Tuffohan on rodultaan Lagotto Romagnola ja sen karva on kyllä yhtä kihara kuin karitsalla. Innokkaasti 7 kk ikäinen pikkuipana otti meidät vastaan ja olisi syönyt tuliaisherkutkin heti jo kädestä. Manun kun päästin autosta niin Tuffo pikkasen pelästyi kun serkkupoika olikin hieman isompaa sorttia kun oli kuvitellut. Auton alla puoliksi haisteltiin ensin että mikäs jätkä tää maalaispoika on mutta sitten alkoi stadin kundi höykyttämään ja juoksuttamaan Manua minkä kerkesi. Manuhan oli aivan alakynnessä, poika raukka ei voinut muuta kun maata avuttomana lumihangessa kun Tuffo näytti sille kaapin paikan. Painiottelut oli huvittaa katsottavaa, Manun pitkät jalat vaan välillä näkyivät tuolta lumipöllyn seasta....Kuvat kertoo tässäkin tapauksesa enemmän kuin tuhat sanaa....(lunta tuprutti vaan niin kovasti että kuvat ovat pikkasen "pimeitä" mutta eiköhän niistä saa käsityksen että koirilla oli "hauskaa"...)

Manu: Ai sä oot muka mun pikkuserkku...no aika pienihän toi ipana on...mähän rökitän sen heti...   

Tuffo: Ai tollanen pikkuserkku sieltä autosta ilmesty...ihan nössö maalaisjätkä..mähän heti näytän sille et mä oon stadista...

Ensin alkuverryttelyä.....

Sitten voipi painiottelu alkaa....

Lumipesut pitävät kanssakilpailijan virkeänä....

Ja ensimmäinen erä Tuffolle...selvä selätys...

Ai miten niin mun pitäis rauhottua...enhän mä mitään tappele...mähän halaan kattokaa näin nätisti tätä mun serkkupoikaa...(puristaa lujasti Manua kaulasta)...

Annas kun mä kuiskaan Tuffo yhen jutun sun korvaan..."Mulla on vielä isompi velipoika kun mä ja jos sä et lopeta tota mun rökittämistä niin se tulee antamaan sulle...." (kuiskaa niin hiljaa ettei muut kuule mitä se Pave tulee antamaan)

Uskoisko tuota...tollaset jättikoirat on niin veteliä että en mä pelkää vaikka sieltä tulis karhun kokonen landepaukku...ei muuta kun uusinta ottelu...

Tästäs saat...tuletkos vielä kyläilemään.....ARGGHH!!!

Ja sitten kun tulee väsy niin kyllä jo kelpaa levätä serkkupojan pehmeällä turkilla....

Jos oli koirilla hauskaa niin oli myös meillä ihmisillä naurussa pitelemistä kun seurattiin tota lumessa peuhaamista....toivotaan että pojista tuli jo tällä ekalla tapaamisella sellaiset kaverit että tuo ystävyys säilyy läpi elämän...

Päivitystä Paven hot spotista: Antibioottikuurilla ollaan ja kortisonipohjaista voidetta levitellään pari kertaa päivässä. Basibact-pulveriakin välillä laitetaan ja housuja pidetään jalassa. Eläinlääkärillä käytiin hakemassa nuo lääkkeet, itse ollaan yritetty leikata karvat niin lyheksi kuin mahdollista mutta koska ihottuma-alue on tosi kipeä, ei niitä ole saatu mielestäni leikattua tarpeeksi. Yritetään kuitenkin nyt mennä näillä hoitokeinoilla ilman että koiraa tarvitsisi rauhoittaa (nukuttaa) jolloin karvojen ajo koneella onnistuisi. Huomenna mennään ostamaan taas lisää pulveria ja yritetään pitää tuon pojan kuono pois tuosta hot spot alueesta (vaikkakin tuntuu olevan vaikeaa). Huomenna täytyy yrittää porukalla saksia vielä isommalta alueelta noita karvoja pois, jolloin paraneminenkin on nopeampaa kun iho pääsee hengittämään. Nyt täytyy vaan keksiä mahdollisimman herkullisia lääkkeenanto namuja, mutta valitettavasti Pave on ottanut taas sen mielen että mitään pillereitähän se ei syö....