Hautajaisista selvitty...rankka reissu oli...vainaja oli itse ennen kuolemaansa suunnitellut hautajaisensa ja kyllähän niistä selvästi huomasi Tiinan käden jäljet musiikista aina pikkujoulumenuuseen asti...taas syöpä vei ihanan ihmisen aivan liian varhain...tuntui että koko vuoden surut ja itkut purkautui tässä tilaisuudessa..."Aurinko laskee, jo pitenee varjot, aika on eron ja jäähyväisten. Poissa on ystävä kallehin"...tällä värssyllä hyvästelin Tiinan mutta koskaan en unohda häntä...hänen mukanaan tuli myös paljon ystäviä joiden kanssa lupaan pitää yhteyttä...samalla vaalitaan Tiinan muistoa...Kuvia en hautajaisissa ottanut...siellä oli ammattikuvaaja...Vesilahden kirkko oli vanha ja kaunis...kirkkoherra piti kauniin puheen ja saarnan...ihmisiä oli paljon saattamassa ja ruusuja oli hautakumpu täynnä...

Matka kesti koko päivän...aamulla klo 7 lähdettiin ja illalla klo 19 olin kotona...reissua varjosti hiukan se että olin tosi selkävaivainen...ja olen vieläkin...välilevynpullistuma on taas uusinut ja todellakaan 12 tunnin istuminen autossa, kirkossa ja muistotilaisuudessa ei tehnyt ainakaan hyvää selälle...seisominen ja kävely on parasta vaikkei nekään kauhean mukavalta tunnu...tänään yritin kyllä poikien kanssa liikkua pikkasen...isäukko sai taluttaa Jäpää koska se nykii ja ryntäilee niin paljon että siinähän tuo mun selkä varmaan on mennytkin...

 

14695321_10207888162867524_8991308738551

Tuleeko se emo sieltä...Manu on huolissaan kun köpöttelen niin hitaasti et mikä mua vaivaa....pitää oikein hätistää sitä pois mun vierestä kävelemään reippaammin....mammanpoika on aina mammanpoika...ei voi millään jättää minua yksin....Kuvassa Jäpä näköjään on asioillaan...hyvähän se on että vatta pelaa ;)

14690942_10207888172027753_4433010237387

14713765_10207888172867774_9171895854426