Varkauden reissu on tehty ja koiranpentu saatu onnellisesti kotiin. Matka meni hyvin, autossa olo sujui kun vanhalta tekijältä. Ensin vähän uikutettiin ikävää, mutta sitten alkoi uni maittaa. Kerran pysähdyttiin pissalle ja juomaan vettä, muuten matka sujui ilman taukoja. Kotiin tultaessa alkoi tarhassa Paven kamala haukkuminen ja metelöinti. (Ja jatkuu vieläkin kun näkee Manun). Oli ihan sekaisin koko koira. Manuhan siitä pelästyi ja juoksi kukkapenkkiin piiloon. Aattelin että Pavehan syö koko koiruuden kun vaan pääsee käsiksi.

Ihan ilman portin turvaa en ole antanut Paven tutustua Manuun ja päinvastoin. Haukkuminen jatkui vielä sisällä, muutamaa paussia lukuun ottamatta. Haukkuminen ei ole mitenkään pahansuopaista, ainakaan minun mielestä, vaan sellaista hysteeristä huutoa kun tekisi mieli päästä kaveria moikkamaan ihan lähekkäin. Manu vaan vielä säikkyy noin kova äänistä jäbää etten anna ihan ekana päivän liikaa traumatisoitua sen.  Huomenna täytyy antaa tutustua EHKÄ naamat vastakkain, kunhan Pave tajuaa ettei tuo karvakasa mihinkään ole yön aikana kadonnut. VIISAAMMAT antakaa NEUVOJA miten pitäisi antaa noiden kahden TUTUSTUA ihan OIKEESTI!

Muuten on Manu kotiutunut hyvin. Nälkä oli kova, annoin sille ensin riisisörsseliä kun eihän nuo kasvattajalta saadut nappulat niin äkkiä kostuneet. Hyvin maittoi sapuska piimän kera. Sen jälkeen otettiinkin kahden tunnin tirsat. Hyvä makuupaikka löytyi olohuoneen kulmapöydän alta. Taisi olla Manun mielestä turvallisin paikka jonne Pave ei mahdu...

Ulkona ollaan käyty usein pissalla. Ja sitä pissaahan riittää. Kahdet on tehnyt lattialle. Ja kahdet kakatkin on jo vääntänyt pihalle, joten onneksi ainakin maha pelaa. Iloinen ja leikkisä on pentu ja tulee luokse kun huutaa nimeltä. Muutaman kerran on ikävä tullut puseroon mutta äkkiä on unohtunut ja taas jatkuu leikki. Katotaan miten yö sujuu. Ja mihinkäs sitä koirat sijoitetaan. Täytyy nähtävästi laittaa Pave tuonne "omaan huoneeseensa" eli ns. kakkoseteiseen/kodinhoitohuoneeseen nukkumaan. Siellähän se koisaa muulloinkin. Manu saapi luvan nukkua alakerran makuuhuoneessa vanhempieni kanssa.Toivotaan rauhallista yötä Silmänisku . Ja huomenna parempaa onnea noiden kahden, olisi parempi alkaa pikkuhiljaa tulla keskenään toimeen. Vai pitääköhän ne sijoittaa molemmat omiin tarhoisinsa. Lopun ikäänsä.

Kasvattajalta (Kennel Leodalmas) sain hyvän ja kivan pentupaketin. ISO kiitos siitä Sinille. Ruokinta ohjeet ym. oli selvästi kerrottu ja Manu sai mukaansa pussin mikä sisälsi: nappulapussin, harjan, kynsisakset sekä ison apinapehmolelun. Mukava ylläri!

Eläinlääkäri oli tarkastanut kaikki pennut ja siruttanut ne, pojilla ei ollut kellään laskeutunut vielä kiveksiä, toivotaan että joskus nekin ilmaantuvatNolostunut. Olivat kaikki tosi reippaina pihalla meitä vastassa, emonsa ja kahden muun nartun kanssa. Mastiffi otti meidät taas pikkasen happaman näköisenä vastaan. Ei edes lahjukset auttaneet, muille kelpasi sian saparot hyvin... Lähtiessä roikkui useampikin pentu lahkeessa kiinni, yksi yritti väkisin pitää ruokapussista kiinni, aatteli varmaan että mitäs meidän sapuskoja varastelet. Tänään lähti Manun lisäksi kotiin kaksi muuta hauvelia. Onnelista elämän alkua kaikille pennuille uusissa kodeissaan!

Tämä ilta on ollut aikamoista lentoa, siis ulos ja sisään vuorotellen Manun perässä. Nyt se tuossa keittiön pöydän alla yrittää saada unesta kiinni. Ikävä emoa ja sisaria on pikkasen. Iltaruoka on syöty ja maha täynnä, katotaan koska yöllä on eka pissatauko. Itekin on vähän sressaantunut päivän tapahtumista, olisin toivonut että tuo Pave osaa pitää nuo mölyt mahassaan muttei se näköjään osannut. Katotaan mitä huomenna tapahtuu!

Laitan muutaman kuvan jotta jokainen näkee miten IHANA karvaturri tuo meidän Manu on. Ai niin, virallinen nimi on Leodalma`s All My Luck. Mutta kaikki onnihan tässä tarvitaan jotta elämä alkaa sujua kahden koiran kanssa....

PÄIVITYSTÄ SEURAAVANA AAMUNA:

Koirat ottivat ensiaskeleensa kunnolla toisiinsa tänä aamuna. Pave hihnan päässä ja Manu vapaana. Ainakin alku näytti lupaavalta. Haistelivat toisaan ja makoilivat aika lähekkäin Manu yritti jo kerran kiivetä Paven selän päälle mutta se ei vielä tuntunut mukavalta Iso-veikasta. Pave haluaisi leikkiä kovastikin mutta otteet ovat pikkasen liian rajuja Manun kannalta. Ja aamulenkillä oli tosi kiire kotiin. Nyt mun täytyy lähteä taas kiertelemään pelloille hukkakauraa etsimään, illalla lisää sitten kahden koiran elämästä....

Tässä ollaan matkalla kotiin. Siskoni ei ole ihan noin "TÖÖT" miltä näyttää. Manu sai hänenkin pään pyörälle vaikkei mikään "koiraihminen" olekkaan. 1248200112_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eka sapuska uudessa kodissa. Hyvin maittoi, ja piimää palan painikkeeksi. Välipalana Manu jyrsi koko illan siankorvaa vaikkei siitä paljon irti saanutkaan. Onneksi ei ikävä ainakaan näin ensimmäisenä iltana vienyt ruokahaluja, sekin varmaan on vielä edessä.1248200188_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ulkona oltiin monta kertaa ja tutustuttiin uusiin paikkoihin. Tehtiin peräti pieni iltalenkkikin tuonne kasvihuoneelle, kovaa vauhtia viipotti poika. Tässä ensimmäisiä poseerauksia...

1248200080_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Välillä tuntui pienestä pojasta maailma isolta ja yksinäiseltä paikalta....ei ketään leikkikaveria vaikka leikkimökkikin olisi....

1248200217_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tässä Manu komentaa minua leikkimään. Tuntuu olevan omatahto jo noin pienellä...1248200322_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Paven vanhat lelut piti heti testata, hyväksi havaittiin...1248201477_img-d41d8cd98f00b204e9800998e