No niin eilen oltiin siis mätsäreissä tuolla Karhulassa ja porukkaa oli taas löytynyt kasaan PALJON...Pave poika se jäi suremaan kotiin kun ei päässyt mukaan mutta aina ei saa tahtoaan läpi...ei edes se. Manu se matkusti jo tottuneesti pakettiauton perässä (siis takakontissa, ei tarvinnut sentään juosta auton perässä 25 km)...ja katseli taas että mihinhän minua nyt viedään...Mentiin ajoissa että saatiin tehdä pikkuinen lenkki ennen ilmottautumisen alkamista...Kummityttö Essi oli luvannut tulla meidän viralliseksi kuvaajaksi ja tarkoitus oli siis kuvata MANUA eikä minua....sensuuria taas tarvittiin kun noita kuvia rajattiin niin että ehkä minusta näkyy tossun kärki...siis mä en voi katella valokuvaa ittestäni...

Sanna tuli koiriensa Bellan ja Terin kanssa myös mätsäreihin...tällä kertaa vain Bella osallistui...Teri oli katsojan asemassa....Kyllähän ne meidät heti bongasi sieltä porukan keskeltä ja kovasti olisi koirat halunneet heti tulla morjestamaan meitä...no siellähän me sitten loppujen lopuksi yhdessä seisoskeltiin ja odoteltiin vuorojamme...Bella meni kehään ekaksi ja me Manun kanssa oltiin toisena parina...miespuolinen "tuomari" oli tällä kertaa ja sininen nauha saatiin näistäkin "kisoista"...Eli kolmas kerta toden sanoo ja sininen taitaa olla tuon Manun lempiväri...ainakin se on minun...

Tässä me seisotaan kuin puupökkelöt..kerrankin siis paikallaan ja todellakin Manu seisoi eikä pläntännyt tuota takamusta maahan...edistystä!!!!

Hienosti tuo Manu myös juoksi...ei kaaduttu eikä nyrjäytetty nilkkojamme...pari kertaa tietysti piti pyörittää päätä ja katella et huomaako kaikki muut et ME ollaan täällä kehässä...no ihan varmasti kaikki huomasi kun ei me olla kumpakaan sieltä pienemmästä päästä...tuomarikin sanoi että onpas tää ISO poika...oikean koiran kokoinen...no miksi se sitten antoi sen sinisen nauhan jos Manu on sellainen OIKEA koira...tylsää...olisi kiva joskus saada se punainenkin nauha...Ehkä joskus...Mut Bella-tyttö sai hienosti taas sen punaisen nauhan...ja hienosti se osasi esiintyäkin siellä kehässä...Manun mielestä nuo siniset ja punaiset nauhat jaetaan sen mukaan kuka on tyttö tai poika..Siltä minustakin alkaa tuntumaan kun tuo Bella saa AINA punaisen nauhan.  No ei nyt sentään...Bellahan on todellinen tähti...olisi saanut voittaa koko punaisten ryhmän mutta tänään eivät sitten päässeet jatkoon vaan tippuivat niinkuin Manukin heti ryhmänsä ekalla kierroksella pois...No aina ei voi voittaa ja eipä noi palkinnotkaan nyt NIIIN hyviä olleet et Manu olisi niitä ees huolinut()...samoja namutikkuja sillä on laatikko pullollaan ja pyyhkeitäkin meillä on uusia kaappi täynnä...No leikki leikkinä...hyvin nuo mätsärit oli järjestetty ja sekä palkinnot että etenkin ne BIS-ruusukkeet oli tosi hienon näköiset...Onkohan meillä koskaan tommosia ruusukkeita seinällä? 

Tässä Manun hampaiden tarkistus...reikiä NOLLA!!!

Ja sama juttu Bellalla...ei ole hammaspeikko vieraillut tässäkään suussa...

Manu nyt ei tuosta maineesta ja mammonasta välitä...siitä on vaan kiva päästä sellaiseen paikkaan missä näkee ihan mahottomasti erinäköisiä ja kokoisia karvaturreja...Eilen se ihastui "tryffeli" koiraan...ja kun toi mun muisti on tosi huono niin nyt jos sanon koiran nimen niin varmaan menee väärin mutta yritetään kuitenkin...kyllä se Sanna sitten korjaa sen oikeaksi...eli Dino voisi osua aika oikeaan...muistin koiran sen  emännästä että ollaan tavattu kerran koirakoulussa...ja silloin Manu oli ihan pentu niinkuin tuo lagottokin...molemmat ovat syntyneet toukokuussa 2 vuotta sitten eli ihan ovat saman ikäisiä...voihan se olla että pojatkin muistivat myös toisensa koska tulivat tosi hyvin juttuun keskenään...makasivat vierekkäin ja Manu läppäsi aina välillä "Dinoa" käpälällä ja toinen tökkäsi ruskealla nenällään taas Manua et läppäse vielä...se tekee mukavaa...suloinen kaksikko...

Minusta sä voisit olla vaikka lammas...ootkos kuullut et ne syö lampaanlihaa pääsiäisenä...ole varovainen!!

Tässä on Sannan siskon koira Veega...ensin se rähisi Manulle mutta lopulta taisi koirista tulla ihan kaverit...eihän sitä nyt heti ensi katseella rakastuta niinkuin elokuvissa....

Kotia kun tultiin niin meitä "odotti" tosi "loukkaantunut" koira...Pave joka yleensä tulee häntä heiluen vastaan niin nyt vaan makasi makuuhuoneen lattialla eikä tehnyt elettäkään että olisi ollut ikävä meitä....eikä ottanut kuuleviin korviinsakaan kun minä sitä huutelin jo ovelta et missäs oot kun ei poikaa näy...vasta kun menin makuuhuoneen ovelle ja aloin "säälittelemään" toista niin hitaasti nousi ylös ja tuli sitten luokse...voi toista...ottipa se raskaasti kun ei päässyt mukaan ja etenkään auton kyytiin...Vähän ajan päästä sitä sitten jo oltiin taas kaveria Manun kanssa joka nuuhkittiin niin täydellisesti läpi ja udeltiin kaikki mitä oli tapahtunut reissussa...Tänään myös Pave pääsi auton kyytiin kun ajeltiin lenkille etsien pikkasen kuivempaa peltotietä...siellä me sitten treenattiin juoksua ja samalla kuunneltiin muutolintujen laulua...ihme mut en ole nähnyt vielä yhtään töyhtöhyyppää...yleensä ne jo tähän aikaan keväästä on käyskennelleet pellolla mutta kukas siellä lumessa viittii kahlata...Eikä nuo pojat tälläkään reissulla selvinneet ilman turkkinsa likaamista...Löysivät sen ainoan sulan kohdan pellosta jossa oli tietysti hirveä kuraponni...Ja niistä oli niin IHANAA kun saivat kevään ensimmäisen mutahoidon käpäliin...ja vähän jokapuolelle...eli hyvä että tota lunta riittää vielä noin paljon missä nuo rontit saa sen verran putsattua että kehtaa autoon laittaa...Tulisi jo kesä ja kärpäset!!!