Nyt on Paven synttärit juhlittu ja saldona koiralla niistä ripuli ja vesi sellainen. Tuskinpa se nyt synttäreistä johtuu vaan siitä että "emo" oli mennyt taas ostamaan uusia papanoita ja nehän ne kävivätkin vatsaan. On nimittäin näin sattunut ennenkin. No veljen hirvikoirat syövät ihan mitä vaan niille antaa ja mahat kestää, joten eipä ole mennyt ruokapussit hukkaan. On se hyvä, että naapurissa on tommonen "jätteiden" käsittelylaitos, johon voi viedä kaikki syömättä jääneet sapuskat sekä puruluut, tarpeeseen tuntuu menevän.

Eilen illalla oli koira pikkuisen noive iltalenkin jälkeen, kun oli joutunut kykistelemään useasti tien varrella tarpeilleen. Ruokaa en uskaltanut antaa kun vain piimää sekä keitettyä lihalientä, joka ei tosin herralle kelvannut. Ajattelin jo, että tämänpäiväiset koiratreffit pitää perua mutta koiruushan oli jo aamulla pirteämpi iltasesta. Tietysti muisti, että oli treffit kahden tyttelin kanssa, johan siitä nyt jokainen uros innostuu. Haimme autolla Sannan koirineen ja suuntasimme kohti lähistön metsää.

Ilma ei ollut mitä parhain mutta metsässä oli ihan hyvä liikkua, ei haitannut liukkaus eikä pieni tihkusade. Riemu oli tietysti valtava kun koirat olivat kaikki kasassa. Teri johti kolmikkoa. Bella ja Pave menivät perässä. Terissä on pikkasen ajokoiraa, joten se vainuaa pupujussit hyvinkin äkkiä ja se juokseekin oikeastaan kokoajan niin että se etsii jotain takaa-ajettavaa. Tänään ei kuulunut kyllä kertaakaan sen "ajoääntä" eli taisivat pupuset olla hyvin piiloutuneet siltä.

Pave yritti pysytellä vauhdissa mukana mutta välillä se tuli kaksikkoa 20 metrin perässä puuskuttaen kun juna Sannan ja minun ohitse. Täytyy aina katsoa mistä suunnasta koirat ryntäävät, että ehtii tehdä nopeasti väistöliikkeen, ettei jää vaan niiden jalkoihin. Tai ainakin tuon meidän Paven joka on suurin. Päivän saldona oli yksi taklaus Bellalta, kohteena Sanna.

Tälläinen koirien "yhteislenkki" on tosi tehokasta, verrattuna siihen, miten ne saavat liikuntaa kun joutuvat kävelemään ihmisen vauhdissa. Ei tarvinnut kun tehdä reilun tunnin kierros metsässä niin olivat (tai ainakin Pave) ihan puhki. Loppupäivän on herra kuorsanutkin kodinhoitohuoneessa tietämättä muusta maailmasta mitään.

Lenkki olisikin onnistunut sata prosenttisesti jos olisin muistanut kaivaa kameran taskustani ennen kuin oltiin melkein jo perillä auton luona. Dementia, dementia...

Ai niin olihan meillä eräs tehtäväkin tämänpäiväisellä reissulla. Käytiin etsimässä erään huolimattoman jäbän hukkaamaa metsästyspuukkoa, jonka oli tiputtanut eilen sinne samaiseen metsikköön. Ei löytynyt. Olisi pitänyt olla joku haju antaa Terille, jospa sitten olisi onnistunut. Täytyy mennä vaikka huomenna Paven kanssa uudelleen jos sitten löytyisi..

Tässä tämänpäivän kuvia joita löysin tuosta kamerasta. Suurin osa kuvista oli julkaisukelpaamattomia eli ei tiennyt mitä ne esittää. Tärähtäneitä, ei koiran koiraa kuvassa tai sitten yksinäinen häntä törrötti kuvan alareunassa. Katsotaanpas mitä löytyi: (ja Sanna; laitan tänne kuvan jossa sä oot koirien kanssa eli jos haluat pysyä anonyyminä niin ilmoita niin poistetaan se kuva tästä. Olet kyllä ihan valokuvauksellinen siinä.)

Tässä Sanna ja koirat Bella, valkoinen paimenkoira, Pave, leonberginkoira  sekä Teri saksanpaimenkoira maustettuna ainakin ajokoiralla.


Ainoa koira joka tänään ymmärsi poseeraamisen päälle eli Bella reilu 6 kk.



Tässä Teri ja Pave sekä valkoinen takapuoli, kenenköhän?



Ja tottakai raikas vesi aina maistuu rankan lenkin jälkeen. Huomaa että kuvaajan kunto oli jo tässävaiheessa loppu eikä pystynyt ottamaan tärisemättä kuvaa....



Tämmöistä tänään. Huomenna on uusi päivä, katsotaan mitä se tuo tullessaan....