Tänään olikin onnen päivä pojilla kun niiden tyttökaverit tulivat morjestamaan niitä...aamupäivällä ensin sain siivottua vihdoin ja viimein huushollia...miten se onkin aina niin vaikeaa...etenkin se aloitus. Yhden aikaan mentiin sitten poikien kanssa pihalle odottamaan vieraita ja kylläpäs se odottavan aika on pitkä...

Ensin sitä Manu poika jaksoi leikkiä...."kyllä ne kohta tulee", se tuntui huutavan veikalleen...

Mutta sitten alkoi tympiä kun ei tyttöjä kuulunut...

Sitten alkoi koko homma jo nukuttamaan...eikös ne vois jo tulla....

Pave odotti uskollisesti...ihan kun kuuluis jo jotain...

Ja sitten...miten ihmeessä ne likat pääsevät aina yllättämään nuo meidän rontit...taas ne juosta jolkotti ihan eri suunnasta missä nuo pojat odottivat...mutta väliäkö sillä kun tuo jälleennäkeminen oli taas yhtä hyppelyä ja iloa...

Manu oli ihan innoissaan että sai joskus muitakin leikkikavereita kun tuon jokapäiväisen tappelukaverin eli velipojan...tässä jahdataan ensin Bellaa...

Ja sitten houkutellaan Teriä juoksuun...

Pave on kyllä erikoinen tyyppi: ensin odottaa kavereita koko päivän saapuvaksi mutta sitten kun ne tulee ei se malta leikkiä niiden kanssa vaan huitelee omia menojaan pihalla tai komentaa minulta namuja...on se outo tapaus. (huomatkaa hännän surkea tila: velipoika on tainnut riippua siitä pikkasen liikaa...)

Kovasti suunniteltiin Sannan kanssa jospa meikäläinen rohkaistuisi menemään tuon Manun kanssa näyttelyihin..nyt täytyy vaan alkaa tosissaan harjoittelemaan ettei tuo poika munaa siellä itseään...meikäläinenhän tulisi kuitenkin 100 % joko kaatumaan kehässä tai tekemään muuta vastaavaa "naamat punasiksi tekevää"-temppua että on kyllä varmaan parempi että Sanna toimii handlerina siellä...Hamina oli muistaakseni suunta ja aika toukokuun lopussa...nyt kun vielä saa ilmoitettua sinne ton ipanan..

Ai minustako näyttelytähti...