Tänään olikin Pavella edessä huoltopäivä eli turkin harjaus, kynsien leikkuu, tassukarvojen lyhennys ja korvien putsaus. Taitaa poikaa kutittaa tuolta karvan alta kun niin tykkäsi kun sitä harjailin ja kodinhoitohuoneen lattia olikin irtokarvan peitteessä kuin olisi lammas keritty... Takajalka alkoi vipattamaan kovasti kun siirryttiin harjaaman mahan alta. Kiltisti osasi Pave olla harjauksen ajan, oliko syynä se että Manu ei ollut sähläämässä mukana vaan oli laitettu ulos riehumaan vai se että tietää että huomenna ollaan lähdössä tapaamaan muita leokoiria Karhulaan ja siellä pitää näyttää komealta....Harjauksen jälkeen leikattiin kynnet ja tassukarvat lyhyiksi sekä vielä putsattiin korvat joissa olikin taas aikamoiset töhnät kertyneet. Mistähän sitä muuten tulee, johtuuko ruoasta vai mistä? Toinen korva oli pikkasen kuuman tuntuinen muttei ainakaan Pavesta huomannut että olisi ollut kipeä..ihmeesti sitä kakkaa sinne kertyy vaikka joka viikko putsataan. Huoltotöiden jälkeen lähdettiin aamulenkille, Manun harjaus siirtyi illalle koska oli tietysti kerennyt kastelemaan lumessa jo turkkinsa. Silläkin tuntuu alkavan nuo kankkukarvat takkuuntumaan vaikka muuten on vielä lyhytkarvainen verrattuna velipoikaan.

Mikäs kana täällä on kynitty...ei kai nuo kaikki karvat ole tippuneet minusta...olenko nyt siis kalju...(kuva on taas näitä "etusormi mukana kännykkäkuvia"..)       

Huomenna ollaan siis lähdössä Kotkan seudun leojen kanssa "citylenkille". Hiukan jänskättää miten nuo meidän pojat pärjäävät siellä muiden koirien seassa, etenkin Pave. Miten tulee muiden uroskoirien kanssa juttuun jos siellä niitä on, ettei ala heti tappelemaan ja nolaa mua ja Manua ensi kättelyssä...joudutaan vielä häipymään paikalta vähin äänin...No sehän nähdään sitten huomenna. Ainakin pitäisi olla tuo Sissi-koira myös paikalla eli edes yksi tuttu hauveli olisi pojilla vastassa.

Yhtenä päivänä meille tuli vieraita ja koirat olivat pikkasen liiankin innoissaan heistä. Kaikki oli ennestään jo tuttuja koirille joten tiesin et molemmat voi hyvinkin antaa mennä katsomaan että ketä oikein tuli. Pave kun näki vanhan tuttunsa jo pentuajaltaan niin ilo oli mitä suurinta. Ei meinannut antaa olla Eila-tädin missään rauhassa vaan toisen olisi koko ajan pitänyt pitää Pavelle seuraa. Ulos oli välillä laitettava molemmat pojat jäähyttelemään mutta kohtahan ne jo oven takana raapivat sisälle. Sellaista se on kuin harvoin näkee ystäviä niin silloinhan sitä pitää olla kokoajan liki...no onneksi loppujen lopuksi rauhoittuivat ja makailivat omissa oloissaan. Ja kyllä noista koirista näkee että ne huomaavat kuka meistä ihmisistä on se "koiraystävällisin" ja sen henkilön luona nuo molemmat pysyivät tiiviisti...

Kuule Manu, tää on mun ikioma ystävä, ollaan istuttu yhdessä lattialla ja leikitty kun olin vasta ihan pieni poika. Katsoa saat mut et koskea....

Ja jos ette usko tässä todistusaineistoa: tässä mä olen jotain reilu 2 kk vanha ja olen ollut kotona vasta muutaman viikon ja Eila on taas tullu kattomaan mua, meistä oli kiva istua yhdessä lattialla ja touhuta kaikenlaista, mä RAKASTAN tota Eilaa ja se on mun ikioma sydänystävä...Manu saa siis ettiä ihan oman Eilansa...

Huomisen lenkin jälkeen kirjottelen sit miten meidän reissu on mennyt, toivotaan että ilman kommelluksia selvitään. Sunnuntaina onkin sitte taas koirakoulua, näillä näkymin olen menossa ton Manun kanssa...