Nimittäin nuo hommat tuolla kasvihuoneella....Orvokkeja ollaan ruukutettu tänään ja kylläpä se tuntuukin joka jäsenessä, tuo kasvihuoneilma väsyttää ihan mahottomasti ja sen verran siellä tuo lämmitysvehe puhaltaa että siinä vedossa kaikki lihakset jäykistyy. Ja tottakai kun koko talven on vaan maannut ja laiskotellut niin ei oikein pysy ruumis ja sielu tuossa työnteossa mukana. Alkukankeutta...toivotaan että huominen päivä sujuu paremmin...No saatiin me varmaan pari tuhatta orvokkia istutettua vaikkei me pitkää päivää tänään tehtykkään...

Ja voi tota ilmaa minkäläinen se taas tänään oli...mistä tota lunta voi tullakkin niin paljon....meinaakohan tämä valtava lumenmäärä sitä että ensi kesänä ei sitten sada vettä lainkaan...ollaan kuivia rusinoita kaikki...Kasvihuoneessakin piti pitää koko päivä kasvilamppuja päällä että näki edes tehdä töitä...niin harmaata oli. Koirathan tuntui tykkäävän olla tuolla lumisateessa koko päivän...vähän väliä näkyi hämärästi kaksi mustaa naamaa istuvan kasvihuoneen oven takana...sitten kun ne päästi sinne sisälle niin johan kohta halusivat ulos...kivaa aukaista ovea jatkuvasti ja päästää lämpöä harakoille...etenkin kun se ovi on kivasti jäässä alhaalta ettei sitä meinaa millään saada kiinni...ainakaan ilman väkivaltaa. Illalla tiputtelin sen kynnykselle jotain ihme ainetta joka pitäisi sulattaa kaiken jään...katotaan aamulla onko koko muovihuone sulanut siitä myrkystä...

Viikonloppuna oli niin paljon pakkasta että ainakin tuo sunnuntain koirakoulu oli peruttu. Lauantain "leokoulutuksesta" en tiedä oliko mutta en viitsinyt ajaa 60 km pelkästään katsomaan oliko ketään urheaa tullut paikalle yli 20 asteen pakkaseen ja viimaan. Ja tuota autolla ajoa täytyy pikkasen tämmöisillä liukkailla keleillä harkita kun tänä talvena on tässä "meidän tiellä" kaupunkiin päin tapahtunut kaksi autokolaria joissa toisessa koira loukkaantui pahasti ja toisessa koiranpentu kuoli. Ja kun nuo meidän rontit painavat yhteensä varmasti 120 kg (jos ei jo 200) niin äkkipysähdyksessä tulevat pommin varmasti tuolta koiraverkon läpi päälle. Eli sovinnolla oltiin viikonloppuna kotimaisemissa ja kun pojilla oli nuo koirakaveritkin silloin perjantaina kylässä etteivät olleet edes "kaverin puutteessa". Tehtiin pieniä lenkkejä tässä lähellä...tuntui ettei mikään karvahattu pitänyt tuota kylmää tuulta pois minun korvista...pää jäässä tuolla mentiin...ihme että nuo koirat pärjäävät tuollaisessa ilmassa...Pavella on kyllä niin kova karvanlähtö että sitä varmasti palelee tossa ohuessa turkissa...tänäänkin harjasin molemmat iltapäivällä ja ei tosta Manusta lähe paljon mitään karvaa...mikäs kapi tohon isoon poikaan on iskenyt...se on niin pienen näköinenkin kun on ihan "kalju"...

Eilen vielä siivoiltiin ja kunnostettiin tota kasvihuonetta valmiiksi tätä päivää varten ja laitettiin lämpö päälle. Pojatkin pääsivät sinne töihin ja olivatkin vuorotellen ulkona ja sisällä. On kivaa kun niitä voi pitää vapaana tuolla pihapiirissä...istuskelevat tuolla kasvihuoneiden lähellä ja katselevat näkyykö maantiellä ketään kulkijaa. Ihmeen hyvin uskovat ettivät lähde hiippailemaan mihinkään kauemmas...eivät ole vielä tajunneet että nuo karkureissuthan voisi olla kahdestaan paljon mukavampia ja jännittävämpiä...olen kyllä tosi tyytyväinen että toi Pave on muuttunut sitten vuoden takaisesta...silloinhan se sai olla aina kiinni tossa pihalla ettei olisi häippässyt naapuriin.

Iloisesti yllätyin myös niiden käytöksestä yhtenä päivänä kun olivat kahdestaan ulkona...Yhtäkkiä ilmestyi aivan vieras naishenkilö meille sisälle ulko-ovesta, Manu edellä oppaana. Nainen kysyi että saakos koirat tulla sisälle...ja me oltiin kaikki kauhuissaan että hei eikös se Pave syönytkään teitä (oli vielä mieshenkilökin mukana). Ei kuulemma ollut mitään sanonut, oli ollut liukasotteinen ja tullut vaan katsomaan että ketäs sieltä tulee kylään, Manu tietysti sähläsi edessä ja olisi nuollut molempien naamat jos vaan olisi annettu...vieraat varmaan ajattelivat että mikähän ihmeen koirasirkus tämä koko paikka on kun vielä oli tuo kummitytön ranskanbuldoggi mörisemässä siinä jaloissa. Kyllä pikkasen nolotti ....Sitten kun vieraat lähtivät pois menin saattamaan heitä ja samalla katsomaan että missä se Pave luuraa (siis varmistamaan etteivät tule ihmiset syödyksi) niin sieltähän se tuli nurkan takaa vastaan muttei välittänyt mitään vaan tuli heti pyynnöstä sisälle. En tiedä oliko tuon Putte koiran hajuista niin sekasin vai mistä mutta eipä tuolloin ainakaan mitään vahtiviettiä liiemmin näyttänyt. Eli tuolla ulkona sillä ei ainakaan ole tarvetta uhitella kenellekkään...joskus on kiva yllättyä positiivisesti...etenkin kun itse on luullut/kuvitellut jotain aivan toista...

Lauantaina oli tosi kylmä ilma mutta aurinko sentään paistoi. Tässä ollaan tekemässä pieni lenkki tuolla meidän peltotiellä...mutta tuuli oli pöllyttänyt meidän "liikenneympyrän" ihan tukkeeseen joten piti kääntyä takaisin...tästä jatkettiin matkaa mökkitielle ja "eksyttiin" moottorikelkka radalle jolle oli lumi kinostunut niin korkealle että me tuumahaarut olimme hätää kärsimässä ennenkuin pääsimme sieltä pois...

Hei nyt tarvis hinausapua...taisin ajaa lumipenkkaan...

Voi tota velipoikaa...kyllä sille sattuu ja tapahtuu...

Kasvihuoneella kun ollaan töissä on meillä pojilla eväät mukana..Manun täytyy vain saada maistaa onkos sillä Pavella varmasti samoja papanoita siellä kupissa..."Hei Manu, se on mun ruokakuppi"...

Aikansa kun Manu pelleilee tuon oman ruokakuppinsa kanssa käy siinä yleensä näin...nappulat on lattialla josta niitä on pikkasen kenkkumaista syödä..."se on pantava maate"...

Eikös se lapsityövoima ole lailla kielletty....kattokaa nyt meitä kuinka loppuja me ollaan kun ollaan jouduttu raatamaan koko päivä tuolla kasvihuoneella...soittakaa sosiaaliviranomaisille vai kelles se olikaan?