ja melkein lahtaustakin. Pojat ovat ottaneet joka iltaiseksi tavaksi kaikilla konsteilla kiusata pikkusiiliä joka mielellään tulisi syömään jämät koirien ruokakupista...mutta sitähän nuo rontit eivät hyväksy. Manu ensin huomaa tuon piikkisen otuksen ja silloin alkaa kamala haukkuminen...siitähän isoveikka riemastuu ja liittyy laulukuoroon mukaan...karjunta on jotain kamalaa ja siiliraukka yrittää pysyä piikkiensä suojassa...tuhisten ja puputtaen peloissaan. Pave yrittää ottaa siilin suuhunsa ja muutaman kerran on käpälä ollut lähellä tallaamassa otuksen piikkimatoksi. Yleensä tämä siilidraama tapahtuu jo niin myöhään että olemme kaikki jo yöpuulla ja tottakai minun pitää olla selvittelemässä noiden eläinten välejä yöpaidassa, hyttysten syötävänä. Ja uskovatkos nuo koirat minua: eivät tietenkään vaan juoksevat ympäri metikköä karkuun kun huudan niille että puoli kylää herää...tänä iltana sain laitettua lopulta tuon Manun arestiin pikkutarhaan: jospa siellä vähän aikaa vietettyään miettisi käytöstään, Pave sentään pikkasen paremmin uskoi ja tuli pienen sanailun päätteeksi sisälle...Äsken hain tuon Manunkin sisälle ja olipas poika niin nöyrää...luuli varmaan että jää koko yöksi tarhaan lukkojen taa...siili raukalle vein vielä ruokaa jos se nyt edes uskaltaa tulla pensaiden kätköstä enää näkyville.

Tänään oli täällä Kotkan suunnalla taas saiteisen harmaa ilma...aamupäivällä kävin asioilla naapurikaupunki Kouvolassa...josta pikapikaa tulin taas puutarhalle hommiin. Asiakkaita kävi tänäänkin ihan mukavasti huonosta ilmasta huolimatta. Olen saanut muutaman "myynninedistäjän" lähistön hautausmaalle...pupuperhe syö kukat hautausmaalta sitä mukaa kuin ihmiset niitä sinne istuttaa...pitäisiköhän antaa niille provikkaa ja viedä pikkasen vaikka leivänkannikoita? Ihme ettei luonnosta löydy tarpeeksi ruokaa vaan esim. vahvasti haisevat samettiruusutkin kelpaavat pupujusseille lounaaksi....no tätä menoa kukat loppuvat puutarhalta pikimiten...

Tämän illan lenkitys koirille oli minun puolelta todella laiskan ihmisen puuhaa...minä kruisailin autolla kun pojat köpötteli välillä edellä ja välillä takana...selkä on taas vaan siinä kunnossa ettei meikäläisen kävelyt oikein onnistu vai onko vain laiskuutta. Mutta tyytyväisiä nuo pojat olivat vaikka ajelin vaan siinä vierellä maastovaihteella hiljakseen..sama se kaiketi niille on missä se emo köpöttelee...muiden koirien hajut niitä taisi enemmän kiinnostaa...minä tein samalla tarkistuskierroksen pelloille miten viljat ovat orastuneet...osa pelloista on kärsinyt liiasta vedestä ja muuttuneet keltaisiksi. Nyt olisi aika tulla jo pitkä poutajakso, lämmintä ja aurinkoa. Kyllä tämä maanviljelys on todella säiden armoilla....

Manu on vieläkin ihan mahdoton. Eipä ole paljon viisastunut vaikka on jo vuoden vanha. Pahojaan tekee minkä ehtii...illalla ehti jo syömään pihan vesilammikosta tekosammakon...oma vika kun sinne sen jätin. Onneksi ei ollut kallis...ja ihan kuin olisin asian ennustanut: ostin tänään nimittäin kaksi valurautaista lampikoristetta..niitä ei ainakaan hampailla saa rikki. Yhtenä iltana oltiin rannalla uimassa ja eikös tuo Manu keksinyt että naapurin veneestähän voi löytyä kaikkea kivaa tavaraa...meikäläinen kun katseli hetken muualle tuli poika vastaan juoksu jalkaa punaiset pelastusliivit suussa roikkuen...oli varmaan aikeissa lähteä soutelemaan. Siinähän sitä taas mentiin peräkanaa kun ei toi rontti ole oikein oppinut luopumaan tavaroistaan...vihdoin kun sain pikkasen reikiintyneet liivit heitettyä takaisin veneeseen oli Manulla taas jo etukäpälät paatin kyydissä ja penkasi liivejä uudelleen suuhunsa. Toivotaan että pelastusliivit vielä pitävät ihmisen pinnalla...tuli niihin muutama hampaan jälki mutta onneksi taitavat olla styroxista tehdyt joten ei kai se mitään haittaa...kohta ei voi mennä minnekkään kuun saa pelätä mitä tuo pikkuipana keksii...taitaa jäädä se kolmas koirakin vaan haaveeksi kun tää olemassa oleva vintiö on niin mahdoton lapsonen...

Pavella oli tänään ylläripäivä: ostin isolle pojalle tänään uuden vinkulelun tuliaisiksi kun tuntuu että toi pikkuveikka saa niitä alvariinsa. Siitähän Pave innostui ja hyppi ja pomppi niin että matot oli kurtussa...loppujen lopuksihan siinä kävi kuitenkin niin että kun Manu kuuli vinkulelun äänen vei se sen mukanaan ja nyt on taas Pave ilman lelua....Ihmeesti nuo koirat muuten tunnistavat lelujensa nimet: Manulla on pehmolelu, tiikeri jota sanomme Tikruksi. Kun Manua pyytää tuomaan Tikrun lelulaatikosta niin 100 % se sen sieltä aina hakee, sama kun sanoo että missä on Manun kana, niin vähän ajan päästä poika ilmestyy pehmokana suussa heiluen...eli jotain järjen juoksua tuolla pienessä päässä siis on, onneksi. On siis toivoa että se myös joskus järkiintyy niin paljon että meidän pihapiirissä voi elää normaalia elämää: siis voidaan istuttaa kukkia sinne minne haluamme (tai sinne minne ennen Manun tuloa), sademittarit säilyvät ehjinä (yksi syöty, toinen melkein lähti jo tänään telineestä), pihakoristeet saavat olla rauhassa. Ihmettelen kovasti ettei tuo iso juoksutarha ole kokenut suuria tuhotöitä...yksi monttu on kaivettu aidan viereen mutta sekin on jäänyt puolitiehen...aitatolpat on jätetty rauhaan eikä niitä ole pureskeltu...tietysti kun tuo tarha on koirien "oma" niin sitähän ei tietysti tarvitse tuhota...toisen omaisuushan se on mukavampi pistää pieniksi paloiksi...

Juhannuskin on pian ovella..aattonna on puutarha suljettu vaikkakin muita vuosia muistellen on niitä asiakkaita silloinkin käynyt...ainahan sitä tuliaiskukkaa mökille ym. on joku tarvimassa. Juhannussiivoakin pitäisi ehtiä tekemään...ikkunat olisi pesua vajaat. Muutama mattokin olisi pitänyt jo pestä mutta taidan käydä ostamassa uudet kesämatot makkariin ja eteiseen...pääsee ainakin helpommalla. Koiratkin uhkasin pestä juhannukseksi...kunhan tulisi lämmin ilma jotta ne voisi pestä tuolla joella...siellä on ehkä hiukan helpompaa niiden huuhtelu. Eli täytyy etsiä uimapuku minunkin jostain...

Manu on laitettu lihotuskuurille: ja minä poikahan käytän tilaisuutta hyväkseni...rapsin mielelläni kaikki leivonta astiat...tässä menee kermavaahdon jämät emon synttärikakun teosta.

Olemme molemmat roskisdyykkareita...koskaan ei tiedä mitä esim. kompostista löytyy... 

Rosmariini on ollut ainoa vakituinen kesätyöntekijä..pienellä palkalla pitkää työpäivää tehnyt...nyt ylennetty kassikorin vartijaksi...katsoo että kukat pakataan taloudellisesti eli ei tuhlata paperikasseja liikaa...

Aina tuo Manu löytää noita kepukoita joka reissulta...piha alkaa vaan olla noita "polttopuita" kohta täyteen...tämä kaksihaarainen karahka onkin ollut oikea löytö...siitä ei hevillä luovuta.