Kiirettä on piisannut kukkarintamalla, onneksi. Tänään oli tosi lämmin ja hiostava ilma ja kaiken tohinan keskellä sitä yrittää pitää kukat hengissä kastelemalla niitä. On kuitenkin mukavampaa myydä suurin piirtein eläviä ja terhakoita taimia ihmisille kuin kuivia raaskuja...

Paveliinilla oli taas muutaman päivän vatta sekaisin, mitä taas lienee syönyt tai kuka taas antanut sille kiellettyjä herkkuja. Nyt oli onneksi jo iltalenkillä maha kunnossa eikä ripulista ollut tietoakaan. Ehdin tuolta kasvihuoneelta tänään vasta kahdeksan jälkeen sisälle ja heti siitä sitten hyppäsin Paven kanssa autoon ja köröteltiin tuonne viiden kilometrin päähän tekemään lenkki peltotielle. Saipahan koira juosta vapaana ja nuhtoa taas joka ojanpohjan. Kerran luulin sen jo löytäneen käärmeen kun ei millään saanut kuonoaan pois maasta vaan väkisin olisi napannut jonkun otuksen. Taisi olla onneksi vain joku hiirulainen.

Päivällä pidin pikkasen "pidemmän ruokatunnin" tuolta puutarhalta (pomon etuoikeus)ja harjailin Pavea ja muutenkin istuskelin sen seurana kun oli pikkasen surkean oloisen näköinen kun yksinään sai tuolla tarhassa kyhjöttää. Eipä tuo mun ruokatunti riittänyt tuon irtokarvan poistamiseen, sillä sitä karvaa lähtee etenkin tuolta takapuolelta aikamoiset kasat. Ajattelin jo et jos pikkasen leikkelisi sitä saksilla ohuemmaksi mut sit tulin toisiin ajatuksiin et voipi mennä tuo "malli" ihan uusiksi eikä sitä saa enää millään kunnon leoturkiksi. Eli olkoon luonnonkauniina tuo poika.

Ensi viikolla olisi tarkoitus alkaa tekemään isompaa aitausta Pavelle. Aitatarvikkeet on jo hankittu, kunhan työntekijöitä saadaan jostain kasaan. Mä olen hyvä delegoimaan näitä töitä toisille, itse olen aina mielelläni työnjohtajana. Saa nähdä ymmärtääkö tuo Pave että siellä isommassa tarhassa voisi pikkasen enemmän harrastaa liikuntaa kuin nykyisessä vai makaileeko se sielläkin yhdessä nurkkauksessa. Sitten kun vielä joku reipas rakentaisi sille kopin. Lautaa kyllä löytyy ja kattopellitkin olisi valmiina. Eipä se siellä öitä uskaltaisi nukkua, se kun on tottunut nukkumaan tuolla alakerran makuuhuoneessa. Kuorsaus kuuluu yläkertaan lattian läpi...

Uimassa ollaan käyty, tai siis edelleenkin kahlaamassa. Ei taida tuosta pojasta tulla koskaan mitään mestari uimaria. Mutta hyvä että käypi edes sen verran syvällä että saa tuon mahanalusen ja jalat pestyä. Tänään se ihmetteli isokoskelon (?) poikasia jotka polskuttelivat niin reippaasti joella emonsa kanssa. Ajattelin jo että nythän se lähtee uiskentelemaan niiden perään mutta ei...

Kuvia olen nappaillut aina kun olen muistanut. Katotaan mitä tuolta kansiosta löytyy:

Uskaltaisikohan mennä?1244755680_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Olisin mielelläni heppa kun tää ruoho on niin hyvää...1244756462_img-d41d8cd98f00b204e9800998e 

1244755801_img-d41d8cd98f00b204e9800998e