ainakin vähän aikaa....Perjantaina aamulla ryhdyttiin koko perheen voimin toimiin jotta saataisiin nuo rontit pestyä. Isäukko etsi letkuja ja liittimiä jotta saataisiin sisältä lämmintä vettä kun poikia huuhdeltaisiin. Pave aavisteli kokoajan että jotain kamalaa tulee tapahtumaan...ämpäreitä, sieniä ja shamppoopullo..Apua, karkuun olisi lähdettävä ja äkkiä. Onneksi olin kaukaa viisas ja laitoin pojan remmiin kiinni jo ennenkuin askareet alkoivat...Manu ei tajunnut tulevasta mitään vaan sähläsi innoissaan mukana ja veteli letkuja perässään...

 

Lasten leikkikehästä kasattiin "vasikankarsina" johon pitkän mairittelun ja pienen "väkivallan" avulla saatiin loppujen lopuksi Pave portin taakse...siellä se seisoi kun maansa myynyt ja rahansa juonut...Manu katseli tarhasta mitä ihmettä nyt tulee tapahtumaan...Ja kamalia asioita...koirien mielestä ainakin. Miten tuo turkin huuhteleminen suihkulla voi olla niin kamalaa ja hirveää...voi sitä Paven itkua kun alkoin kastelemaan sitä...ihan kuin loppu olisi tulossa. Onneksi se antaa sentään pestä itsenä sienellä ja shamppoolla hyvin...mutta kun taas tuli loppuhuuhtelun aika oli ja tappelun poikasta ilmassa...itkua, irvistelyä, murahtelua ja loppujen lopuksi hyppy aidan yli...sen pituinen se pesutuokio...no, puhtaaksi tuli iso poika vaikka taistelun kanssa, eria asia vaan kuinka kauan tuota puhtautta kestää kun nuo mutaojat vetävät niin kovasti puoleensa...

 

No entäs sitten Manu? Tottakai piti ottaa isostaveljestä mallia olla sekin pikkasen erimieltä siitä että pestäänkö vai ei? Pesukarsinaan se ei suostunut ensinnäkään menemään ollenkaan joten sovinnolla laitoin sen tarhan kulmaan kiinni...huuhtelu vedellä oli sillekin epämiellyttävää, jota todella ihmettelen koska on meidän perheen ainoa uimamaisteri...kaiketi se tekee vaan jotenkin ilkeää kun vesi valuu karvojen seasta iholle. Onnekkaasti saatiin kyllä pikku poika pestyä, ja täytyy pikkasen kehua että paremmin sen kanssa tossa tilanteessa pärjäsi...puhdas on nyt Manu-poikakin.

Ja arvata saattoi että tuon traumaattisen kokemuksen jälkeen murjotettiin tarhassa lopun päivää...ja kun jostain mielenosoituksesta sitä piti maata tarhan hiekkapatiolla vaikka toiseen päähän oli levitetty kaikenmaailman viltit ja pyyhkeet jotta olisivat saaneet kuivatella siellä itseään. Jotain kostoahan sitä piti keksiä: jos ei muuta niin kasata hiekkaa märän turkin sisälle mahdollisimman paljon.

 

Vielä ovat koirat muutaman päivän jälkeen puhtaita...vähään aikaan ei tota hommaa haluaisi ottaa uusiksi...ja nyt kaikki koiraihmiset moittivat minua siellä että oma vika kun ei ole pennusta asti opettanut koiria siihen että niitä pitää pestä...tähän vastaan että kyllä tota Pavea yritettiin pestä pikkupoikana ja ihan samaa peliä piti jo silloin...ei ole vesi sen elementti...näkeehän sen jo siitä että uimaan ei mennä eli selkää ei saa kastella. Manu nyt on vaan muuten torvelo: se ei ymmärrä ite mitään vaan matkii tota veikkapoikaa...se tekee kaiken samalla tavalla kun Pave. Mutta sillä on sentään vielä toivoa muuttua parempaan suuntaan: sitä täytyy yrittää pestä vähän useammin, etenkin jos sitä joskus meinaa viedä näyttelyihin...naurattamaan sinne siis muita koiraihmisiä ja etenkin tuomareita...

 

Tässä muutama kuva pesuautomaatista...itse pesutilanteesta ei saanut jostain kumman syystä otettua kuvia kun kaikki talon kolme ihmistä oli jotenkin varattuja....

 

Apua, mitä tapahtuu? Milläs täältä pääsee pois....

 

 

Pave, mitäs sä siellä pikkuhäkissä teet? Mitä ne meinaa tehä sulle? Mä pysyn ainakin täällä tarhassa koko päivän....

 

 

Ohi on....kesällä isolla vaivalla kerätyt hyvät aromit heitetty roskiin...tyhmiä ihmisiä...nyt on hetimiten löydettävä jostain haiseva tunkio....muuten susi haistaa minut ja vie....

 

Voi miten mulle kävi...pestiin kikkelit ja kaikki...noloa.....