Viikkoon en ole kerenny kirjottelemaan Paven kuulumisia, kun on mun aika mennyt mukavasti tuolla kasvihuoneella töissä. Ihanaa hermolepoa kun saa yksin olla päivät pitkät ja kuunnella vaan radiota ja istutella kukkia. Kerrankin saa olla omissa ajatuksissaan kun ei ole pahemmin ketään käyny mua edes kattomassa siellä. Tänään pidin sitte "vapaapäivän" eli siivouspäivän. Mistä ihmeessä tota pölyä oikein kertyy noin hirveesti joka paikkaan? Ja tota kissan karvaa, sitä on joka puolella mihin vaan imurilla pääsee. Kyllä elämä olisi siistimää jos ei noita nelijalkaisia olisi, penteleen katit vielä kynsivät kaikki sohvat ja tuolit piloille kun terottelevat kynsiään. Turha kuvitellakkaan uusien sohvien ostoa ennen kuin kissat on kuollu sukupuuttoon....

Aamulla otin pienet (heh, heh, vai pienet) pultit kun veljenpoika oli tekemässä traktorilla lumitöitä, ja tietysti etukauhalla törmäsi sähkötolpaan ja siinä olevaan sähkömittarikaappiin. Ei onneksi saanut sähköiskuja (ansainnu kyl olisi pienet sähkikset) mutta pisti aika tuhannen päreiksi koko kaapin tolpassa. Sellaista se on kun tommonen keskenkasvunen alkaa tekemään miesten töitä. Tietysti oli radio täysillä rock-kanavalla, eihän sitä silloin ehdi sivuilleen katsella kun pää heiluu musiikin tahtiin. Toivottavasti vakuutus korvaa uusien mittareiden ja kaapin uusimisen. Sainpahan ainakin äänihuulet auki mukavasti heti aamutuimaan, kun karjuin valittuja sanoja vähän jokaiselle joka näkyvissä oli.

Läksin siitä sitte Paven kanssa aamulenkille jotta en ihan saisi sydänlaakia, mutta kyllä tommonen aina harmittaa kun ei noi vahingot tiedä muuta kun rahanmenoa ja tietysti aina mulle. Sanoinkin pojalle, että kauan saat tehä palkatonta työtä ennenkuin toi moka on maksettu. Saa nähä viisastuuko tosta jutusta jäbä vai mitähän se keksii seuraavaksi tuhota...

Pave on ollut tän viikon ns. ruokatarkkailussa ja se oikeastaan koskee meitä ihmisiäkin. Eli kukaan ei saa antaa sille mitään vehnää sisältäviä ruokia eikä namupaloja. Jospa se sen maha alkaisi sitte pysymään kunnossa eikä enään olisi niitä ripulipäiviä niin usein. Annoin koiralle matokuurinkin tässä muutama päivä sitten,  kun aattelin, että jospa joku inhoittava sisäloinen tekisi sen vattan löysälle. Seuraillaan nyt tilannetta ja toivotaan että loppuisi noi vatsavaivat.

Tänään leikkasin Paven tassukarvojakin kun lumi tuntuu niihin paakkuntuvan aina välillä sekä napsin vähän kynsiä lyhemmiksi. Kynnen leikkuu on Pavesta sitä kaikkein inhottavinta mitä se tietää turkin pesun jälkeen. Mutta oltiin tuon äiteen kanssa juonia ja hän syötti sille kokoajan puruluuta kun minä napsin kynsiä kiireen vilkkaan. Hitsi kun ne on niin mustat ettei näe kunnolla kuinka lyhkäseksi ne uskaltaisi leikkaa. Voihan se olla että ne on vieläkin liian pitkät mut ei ne ainakaan rapise lattiaa vasten kun se kävelee.

Vielä kun saisi harjattua koiran viimeisen päälle. Tuntuu että aina jostain löytyy joku ihmeen takku kun sen turkkia käy läpi. Olisiko hyvä idea leikata noita "säärikarvoja" yhtään lyhemmiksi kun tuntuu että ne on kauhean pitkät ja lumi roikkuu niistä isoina palloina kun Pave on kahlannut lumihangessa. Pitääkö yleensä ton leonbergin turkkia "trimmata" eli voiko sitä leikata yhtään siistimmäksi. Ainakin noi peppukarvat on aina sumpussa ja tuntuu että iho siellä on niin herkkää että jos sieltäpäin yrittääkin harjata on iso musta naama tunkemassa heti kattomaan mikä siellä penkaa. Jos kesäksi ajaisi sellaisen siiliversion, eihän siitä kaiketi mitään haittaakaan ole kun en kuitenkaan koiraa näyttelyihin vie. No katotaan millä konstilla sitä pystyisi kynimään koiran kaljuksi, tuskin ilman nukutusta....

Lenkillä ollan käyty joka päivä, vaikkei aina niin kauhean pitkiä matkoja ollakkaan tehty. Yhtenä iltana tavattiin koirakaverit Bella ja Teri ja tehtiin pieni lenkki tuolla moottorikelkkarataa pitkin. Terihän tietysti jahtasi vain pupujussia kun nää kaksi muuta sentään leikki keskenään. Toi Pave on niin mainio kun se juoksee noitten toisten koirien kanssa, sen käytös muuttuu ihan silmissä ja se on kaikkein lapsellisin porukasta vaikka ikää on jo reilu kaksi vuotta. Bellankin piti aina välillä varoittaa sitä että älä liian liki tule vaan pidä nyt jonkinmoinen hajurako.

Yhden kerran pääsi koira karkaamaan naapurin Aksu-koiraa kattomaan. Tultiin kaupasta ja koira istuskeli auton takana ja ei millään olisi sieltä tullut pois. Vähän aikaa kun se siellä kelasi ajatuksiaan huomasi se tilaisuuden tulleen ja häippäsi mettän kautta naapuriin. No. autolla heti perään ja niin nopesti meninkin, että olin jo odottelemassa naapurin pihassa kun Pave ehti sinne. Siinä sitte juostiin jonkin aikaa peräkkäin kun ei millään olisi malttanut lähteä kotiin. Muutaman ärräpää-huudon avulla sain vihdoin koiran kiinni ja "rakkia" autoon äkkiä niin että hippulat vinkui. On se ihme ja kumma miksi se aina tota uroskoiraa menee moikkaamaan. Alkaa vähän epäilyttää....

Kuviakaan en ole ehtinyt enkä oikeastaan muistanut ottaa kuin muutaman otoksen, laitan tähän pari "parhainta" otosta:

Tässä oltiin katsomassa kun naapurin "lapsukaiset" laskivat kalaverkkoja ja veljentyttö Essi hypitti Pavea jäällä.

 

Tässä on Pave keskiviikkona aamupäivälenkillä. Moottorikelkkarataa pitkin on kiva kävellä, kunhan muistaa aina välillä kuulostella ettei kelkkoja ole tulossa edestä tai takaa. Niiden vauhti on niin kova, että siinä pitää kiirettä että pääsee alta pois....

Ja pakko laitta taas yksi maisemakuva tuolta joelta, kun se on mun mielestä niin kaunis....