Kuten otsikosta voitte päätellä oltiin Manun kanssa Kotkan Koiraystäväin seuran järjestämissä näyttelyharjoituksissa torstai iltana. Ilma oli aika viileä ja vaikka olin mielestäni pukeutunut lämpimästi vilu tuli ja nyt onkin flunssa päällä. Koiria oli ihmeen paljon, aina täytyy hämmästellä että meitä koirahörhelöitä riittää joka paikkaan...meitä "ekaa kertaa mukana olevien"-ryhmässä oli Manun lisäksi 3 bernin koiraa, 1 ranskanbuldoggi ja 1 koira jonka rodusta en ole sata varma...ensin harjoiteltiin ihan juoksemista kehässä muiden koirien kanssa. Juups, onpas mulla todella huono kunto, meinasi loppu tulla kun muutaman kierroksen juoksi...täytyy alkaa tosissaan kuntoilemaan enemmän. Sitten harjoiteltiin ihan vaan seisomista, siis koirat. Olipas se vaikeaa olla hetki paikallaan, olisi ollut mukavampi päästä morjestamaan kaiken maailman koirakavereita. Pujottelu oli tuttu jo koirakoulusta, ja se meni Manulta ihan hyvin vaikka ne berninkoirat olisi voinut tutkia paremmin...Lopuksi jokainen koira meni ns. leikkituomarin puheille ja näyttille ja siinä harjoiteltiin sitten koiran esittämistä. Manu alkoi olla siinä vaiheessa pikkasen kyllästynyt koko touhuun kun sai odotella vuoroaan jonkin aikaa joten juoksu oli semmoista mun hihassa roikkumista...hampaita ei olisi saanut kukaan katsoa, mitäs ihmeellistä siellä suussa nyt olisi ollutkaan...pallukoita poika näköjään mielellään näyttää: tykkäsi kun joku vieras nainen niitä koitteli...olivat hyvässä tallessa siellä jalkojen välissä. Korviakin katsottiin jotka olisi vaan pitänyt muistaa putsaa kun tommoseen paikkaan lähdettiin, olivat nimittäin korvalehdet sisältä aika likaiset...Nuo harjoittelut oli ihan ok, mutta paljon täytyy tehdä töitä että tuota poikaa kehtaa viedä mihinkään näyttelyyn. Ja onko tuo näyttelyhomma edes meidän juttu, vähän epäilen...katotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Oli meillä siellä harjoituksissa yksi tuttukin: Max koira emäntänsä Katjan kanssa. Kyllä tuo Max-hauva on komea poika, ihan kateeksi kävi kun vertasi sitä tohon Manuun. Välillä tulee mieleen että onkohan tuo meidän pikkupoika edes puhdasrotuinen leo...Manu ei muistanut että on leikkinyt Maxin kanssa viime talvena, pikkuisen antoi varoittelevia murahduksia kun käytiin morjestamassa pienen välimatkan päässä...ottanut näköjään isoveikalta oppia miten pitää suhtautua toisiin poikakoiriin...
Pojat ovat siirtyneet talviaikaan...tykkäävät nukkua jo sisätiloissa yöt...viluisia kavereita. Peittää pitää vilteillä jos makailevat kuistilla päivälläkin. Pave tykkää maata tuolla pakettiauton takatilassa...on oikein tyytyväinen siihen että sai uuden auton kesällä...mukavasti on tilaa molempien koirien siellä oleilla ja matkustaa. Tänäänkin pääsivät taas kyytiin kun käytiin katsomassa jokos tuo rypsi olisi puitavaa..samalla tehtiin lauantailenkki...nyt saavat olla lopun päivää omineen..minä pidän sairaslomaa tämän illan. Ja ilmakin on muuttunut sateiseksi joten ihan kiva pitää loppupäivä vapaana...Manu on ollut ihmeen kiltti..ei ole hirveän paljon tehnyt pahojaan...yhtenä päivänä kun oltiin kuivurilla hommissa odottelivat pojat kiltisti pihalla..tai ainakin niin luulin. Annoin niille jäiset luut joita siellä rauhassa jyrsivät...tai Pavenhan täytyy ensin tuijottaa luuta tunnin verran ja ärsyttää pikkuveikkaa sillä että hänen luu on vielä syömättä...Manuhan siitä hermostuu ja keksii jotain muuta puuhaa kun ei jaksa kytätä koska saisi napattua isoveikan luun. No nyt se oli löytänyt kuivurin pöydältä otsalampun ja tutkinut mitä se sisältää...löysin sen nurmikolta muutamassa osassa..ihme kumma pikaliimalla korjaamisen jälkeen toimii taas...vahvaa tekoa...ei ole kyllä enää otsalamppu mutta väliäkös sillä.
Noille pojille täytyy aina välillä keksiä jotain tekemistä...ovat pikkasen semmoisia malttamattomia yksilöitä...Pave etenkin on kova poika komentamaan jos joku asia ei tapahdu heti..esim. lenkille lähtö...jos erehdyn sanomaan että kohta lähdetään niin silloin se alkaa haukkumaan ja komentamaan ettei kohta vaan ihan just...ja sitten se on lähdettävä. Manu alkaa näyttää samoja piirteitä...hyvähän se on että joku hoputtaa minua..muuten ei tulisi mistään mitään. Yhtenä päivänä annoin pojille paksun köyden pätkän jota sitten vedettiin suuntaan ja toiseen...täytyy sanoa että on koirilla aikamoiset voimat leuoissaan kun vedin niiden kanssa köyttä. Tuntuu että tuo Manu on vielä vahvempi vai onko se vaan niin itepäinen että periksi ei anna...tässä muutamia kuvia niiden kamppailusta..
Ensin pitää verrytellä ettei tule lihasvammoja....
sitten alkaa armoton taistelu...
periksi ei anneta...
Lopuksi vielä loppuverryttely...hyvää teki pieni jumppahetki.
Pakkohan näitä ihmisiä on komentaa..ei noista hommista muuten tulisi mitään.
Kommentit