Näinhän siinä yleensä käy kun ensin on niin hauskaa ja loppujen lopuksi sitten jotain ikävää sattuu. Tämän sai kokea tuo meidän pikku- Manu kun riehui tuon Paven kanssa eilen illalla. Painiottelua kesti tuolla puutarhassa marjapensaiden välissä tovin ennenkuin alkoi kuulua kamalaa huutoa ja pienen koiran itkua. Pave nähtävästi astui pikkuisen käpälän päälle (luultiin ensin että lonkka olisi mennyt sijoiltaan) ja koira ei pystynyt astumaan oikealla takajalalla olleenkaan maahan. Pave oli tietysti ihan pankiikissa että mitäs veikalle kävi. Hetken kun rauhoittelin Manua loppui sen huuto ja sain tutkittua sitä lähemmin. Mikään paikka ei aristanut joten onneksi luita ei ainakaan poikki ollut mennyt.

Pavesta huomasi että sitä harmitti leikin surullinen loppu, mutta minkäs vahingolle käy. Hetken aikaa Manu aristi jalkaa mutta ei mennyt kauaa kun koira pienen lepohetken jälkeen oli taas oma itsensä. Myöhemmin illalla pomppi jo aitan portailta alas eikä ollut tietoakaan että mikään jalka olisi kipeä. Pahemminkin olisi voinut käydä. Onhan tuossa Pavessa kuitenkin kokoa ja painoa 60 kilon verran.  Eikä ne ipanat valvomatta siinä nurmella olleet; oli meitä useampi henkilö pensaissa poimimassa viinimarjoja ja samalla seurattiin mitä kaksikko puuhailee. Vastaisuudessa täytyy vielä tiukemmin olla erotuomarina niiden välillä, pienellä koiralla on kuitenkin niin hennot luut ettei se paljon tarvi kun joku paikka napsahtaa poikki...

Tässä vaiheessa vielä naurattaa...

Tänään olikin jo ihan tuon ilman takia rauhallinen päivä. Sadetta piisasi koko päivän ja koirat suurimmaksi aikaa maikailivat joko sisällä tai kuistilla viltin alla. Ja kyllä sitä meitä ihmisiäkin tuommoinen ilma mukavasti väsytti, jokainen torkkui pitkin päivää missä sattui....Päivän aikana peräti kaksi rekkaa ajoi lannoitteita meille ja piti niiden tuloa kytätä lähes koko päivä. Viimeisellä kuormalla satoi kaatamalla vettä ja kasteli meidät litimäräksi. Illalla sitten saunan lämpö maittoikin hyvin.  Onneksi sää selkeni sen verran että päästiin Paven kanssa lenkille. Kylä oli taas ihan kuollut, ei ketään koiraporukkaa näkyvissä. Mihin lie kaikki koirat kadonneet täältä maalta.

Huomenna on aamulla lähtö hammaslääkäriin. Kivaa, taas lääkäri sanoo mulle että mitäs makeaa elämää sitä on vietetty kun hampaista reikiä löytyy...No suklaahan se mun paheeni on, mutta onneksi vain ainoastaan se...Ensiviikolla onkin sitten Manun vuoro lähteä lääkärin tykö. Ensimmäisten rokotuksien aika on jo tiistaina. Katotaan miten poika osaa käyttäytyä siellä. Pavekin pienenä oli oikein vieraskorea siellä mutta kun oltiin yksivuotiaana silmäpeilauksissa niin kokemus oli niin kamala että lähtiessä se pissi odotushuoneen seinälle... Onneksi ei sen jälkeen ole tehnyt siellä mitään pahojaan. Vaikka oikeastaan ihan oikeutetusti se Pave sinne pissi, oli pikkasen ilkeitä naisia siellä sitä kohtaan: laittoivat pojalle silloin kuonokopan ja meinasivat tukehduttaa sen siihen: Sitä saa mitä tilaa....

Tuo Manu osaa sitten purra noilla piikkihampailla aikamoisesti. Tuossa kun äsken hyvää hyvyttäni harjailin sitä istuen lattialla niin meinasi syödä minut suihinsa. Ei auttanut komennot eikä kuonosta kiinni ottamiset eikä kyllä pienet napautuksetkaan nenälle. Välillä tuntuu että on poika vaihtunut "laitoksella". Ekan kerran kun käytiin kattomassa oli niin suloinen vaaveli ja kasvattajakin kehui aina mennen tullen että oikein kiltti ja syliin tunkeva poika se on. Mitä vielä, itse peto se on. Kiltteydestä ei ole tietoakaan. Käsivarret ja jalat ovat aivan pienen hampaan jälkiä täynnä, vesikauhu taitaa olla pojalla. Kynsien leikkuukin oli yhtä tuskaa, samanlaiseksi taitaa tulla kun tuo Pave. Ei tykkää mistään "hoitotoimenpiteistä". Meikäläinen se osaa valita nuo koirat sitten "ERITTÄIN ONNISTUNEESTI". No jospa se tuosta alkaisi järkiintymään. Tietysti illalla ollaan enemmän kärttyisiä kun uni pukkaa silmään muttei millään malttaisi käydä yöpuulle. Vaava mikä vaava...ja purraan vaikka keinusta naru poikki jos ei muuta pahaa keksi...

Pave taasen on ollut ihmeen FIKSU. Taitaa omata näyttelijän lahjoja kun osaa esittää emolle niin kilttiä poikaa. Karkureissut ovat taaksejäänyttä(?) elämää, vapaana uskaltaa antaa olla pihalla ihan reilusti. Metsässäkin kävelee kiltisti minun lähellä. Eli jotain outoa on tapahtunut tuolla sen pääkopassa. Enteileekö käytös jotain suurempaa kohtausta, vai mikä on homman nimi? Ei se kauaa jaksa olla kiltti ISOVELI, kyllä se kohta kyllästyy osaansa ja repäisee kunnolla...Ollaanpas varpasillaan ja katsellaan....

Kissat ovat omia rauhattomia sielujaan. Yöllä ravataan edestakaisin ulos ja sisälle. Pahalaiset osaavat hyppiä ovenkahvaan ja kolistavat siihen että koko talon väki herää. Hiiriä on harvasa päivä tuotu rapuille oven taakse. Yhden niistä kerkesi Manukin tänään syömään: todistettavasti häntä näkyi sen suunpielestä kun se maiskutteli viimeisiä paloja...NAM! Herra Pesonen asustelee ainoana viisaana kissaeläimenä kasvihuoneilla. Ruokatarjoilu pelaa sille sinne, ja poika vaan mouruilee siellä tyytyväisenä. Sellaisia kissojen pitää olla; itsenäisiä, kesällä harvoin näkyviä katteja. Talvellahan sekin tietysti makailee harmiksi asti sisällä. Vihtori-kissan voi löytää ihan mistä vain makailemasta kuten alla olevasta kuvasta voi päätellä....

Työrintamalla on nyt vähän odottelun makua. Viljanpuinti lähestyy, kunhan ensin nyt valmistuisivat kunnolla. Sadetta ei tarvisi enää tulla vaan aurinkoa kaivattaisiin. Mutta tunnetusti alkaa sateet kun "jussien" pitäisi pelloille lähteä. Parin hehtaarin verran ollaan saatu "koeajaa" uutta puimuria, joka saapui pari viikkoa sitten meille. Kasvihuoneilla olisi kyllä pöytien siivoustöitä sadepäivillekin, mutta miten tuo työnteko siellä nyt vähän tökkii. Onkohan pikkasta kyllästymisen makua ilmassa? Onneksi sisko rientää taas apuun sunnuntaina niin ehkäpä silloin saadaan jotain tehtyä...

Hyvin pelaa...

Laitetaanpas vielä muutama kuva pihapiirin kukkasista jotka ennen tämänpäivän sadetta vielä kukoistivat, huomennahan ne voivat olla aika surkean näköisiä...

Sininen Runkokoiso on vahva runsaasti kukkiva helppohoitoinen kesäkukka, suosittelen.

Ihmeköynnös kukkii jo toisen kerran tänä kesänä.

Rungollinen ruusukin on mahtavassa kukassa.

Surfiniaa, amppelidianaa ja valkoinen koiso keskellä.

Koiso lähikuvassa.

Maljaköynnös on osoittautunut kestäväksi, isoja kukkia kukkivaksi mutta valitettavan hidaskasvuiseksi köynnökseksi. Mutta kaunis silti.