Pääsiäisenä kaadettiin pihaltamme iso omenapuu...vanha ja villiintynyt puu oli tullut tiensä päähän. Vielä yksi samanikäinen omppopuu sai jäädä paikoilleen mutta senkin lähtölaskenta on alkanut...Manullehan tämä tapaus oli mitä ihaninta...keppejä ja oksia mielinmäärin..ei tiennyt mihin päin katsoa...

Voiko päivä alkaa paremmin...minkä oksan nyt ottaisi...

Pave pelkäsi moottorisahan ääntä...ja kun se pärinä vihdoin loppui vähät välitti se mistään oksista...tässä ollaan haravoimispuuhissa "tätin" kanssa..

Tänään purettiin aiemmin talvella kasaan mennyt kasvihuone...koirat tietysti touhuilivat mukana...etenkin Manu joka oli koko ajan tiellä..Utelias Uuno kun on. Pakko oli laittaa pojat välillä narun päähän kiinni. Ihmeen hiljaiselta kuulostivat koirat ja kun kävin vilkaisemassa mikä on niin tämä näky kohtasi minut:

Pikkasen oli aika tullut pitkäksi Manu-pojalla ja kun ei muuta keksinyt repi makuupatjansa riekaleiksi. No vanha ja kirppuinen se patja jo olikin mutta kun ei tuo poika tuppaa siivoamaan itse noita jälkiään vaan aina joutuu muut korjaamaan sen tekemät rojut...

"Joo oli tää aika surkea patja ja haisi jo pahalle...poltettava tää on"...

Iso poika osasi sentään käyttäytyä...muttei sekään ilmiantanut mitä tuo  pikku-veikka touhuili...oli tietysti vaan tyytyväinen kun taas tuo Manu saa huudot...

"En mä mitään ole nähnyt"...

Illalla poikia kävi morjestamassa ystävä...eipä olisi koirat päästäneet Eilaa millään pois...