etten ole kirjoitellut tänne blogiin kuulumisiamme. Vaikkei meille mitään erikoista kuulukkaan...märkiä ja likaisia koiria tuntuu asustelevan tällä hetkellä meidän taloudessa. Ja jos suoraan sanoisi: pikku homppeleita. Ovat tulleet ihan mahdottomiksi molemmat nylkyttämään toisiaan. Mikä riivaa...hormoonitko jyllää vai onko toi vaan jotain toisen alistamista. Manuhan tota hommaa on tehnnyt Pavelle niin kauan kuin muistan mutta että nyt tuo iso-veikkakin on alkanut hyppimään toisen selkään...arvatkaa ärsyttääkö mua toi niiden käytös. Pakko on koivuherran kanssa uhattava antaa kyytiä että lopettavat...ja loppujen lopuksi laitettava ne eri tarhoihin arestiin. Kohta taitaa jommalta kummalta poitsulta lähteä noi pallit tuolta jalkojen välistä jos ei ala tavat muuttua...

Pavella jatkuu lääkekuuri vielä tohon anaalirauhastulehdukseen...kävi jälkitarkastuksessa eikä ollut ihan kokonaan vielä mennyt vaiva ohi. Katotaan montako antibioottikuuria poika joutuu popsimaan ennen joulua...Eläinlääkärillä olessamme näimme "aidon" koirasuden...hukkaraukka oli todella kipeän oloinen...laiha ja väsynyt. Pikkunen narttu piti päätään mun polvella kun sitä silittelin. Toivotaan ettei ollut mitään kamalan vakavaa vaivaa ja on jo toipumaan päin. Tänään "bongattiin" kauppareissulla kaksi leonberginkoiraa erään auton kyydissä. Ensin apteekin parkkipaikalla ja sitten kaupan pihalla...meidän pojat katselivat oman auton takaikkunasta kun kaksi saman näköistä koiraa tuijotti niitä takaisin oman auton takaikkunasta...tunnistin koirat (näin vilaukselta omistajan) Maxigor-kennelin kasvateiksi...ollaan yhdessä oltu viime talvella leolenkillä. Eipä vaan olla koskaan ennemmin "kohdattu" tuolla kylällä...eli on noita leoja enemmänkin täälläpäin vaikka kanssakäyminen on valitettavan vähäistä.

Päivät ovat menneet vaikkei mitään erikoista olla tehtykään...meikäläisellä selkä taas reistailee ja lenkit ovat olleet pikkasen kevyempiä (koskahan ne ei sitten olisi). Kelit ovat tosiaan aika kuraiset joten on katottava mihin noiden poikien kanssa menee kävelylle. Tänään oltiin kuitenkin peltoteillä liikenteessä niinkuin eilen aamullakin. Iltaisin olen yrittänyt viedä koiria metsälenkille tai maantietä pitkin etteivät kanna tota kuraa niin paljon tupaan, vaikka jostain kumman syystä sitä joka aamu on lattialla koiran kokoinen kuivunut hiekkakasa.

Meikäläisen entisöintikurssi on nyt syyslomalla...kotiläksyjä olisi aika paljon jotta viimisillä neljällä kerralla ehtisi tekemään ainakin yhden tuolin valmiiksi. Aika huonolta näyttää että näin kävisi mutta kunhan edes "tekniikan" oppisi niin pystyisi tuolla kotiverstaalla tekemään itsenäisesti jotain valmiiksi. Te kun näette tuon tuolin niin ette yhtään ihmettele jos se ei koskaan valmistu..niin riisuttu malli se on. No mutta viimeeksi aloin jo laittamaan siihen meriheinää pehmikkeeksi (kurssinpitäjä sai taas nauraa minulle kun laitoin kuulemma "pikkasen" reilusti). No mutta pehmeähän ton tuolin pitää olla...

Manu on ollut "kiltisti" mitä nyt veikkaa kiusaa. Ei ole keksinyt mitään pahaa pitkään aikaan joten eiköhän tämä ole tyyntä myrskyn edellä. Illalla on sisään tulo vaikeaa etenkin jos joku kissoista on vielä reissussa...sitähän pitää odotella rapuilla ja katsoa ettei varmana pääse katti tupaan lämpimään. Eilen muuten oli kiva tapaus lenkillä...tultiin hiekkatietä pitkin ja koirat jolkotteli pikkasen edellä...vastaan tuli nainen koiransa kanssa (pikkuinen "lassie"??) ja aattelin et mitäköhän tulee tapahtumaan. Huutelin onko koira mitä "sorttia". No uroshan se tietenkin oli ja aattelin jo et tappeluhan siitä kehkeytyy. Huusin et ei meidän pojat mitään pahaa tee jos sun koira kiltisti käyttäytyy ja niinhän se onneksi teki. Pave ja Manu haisteli koiran päästä varpaisiin (siis kuonosta takapuoleen) ja käskystä lähtivät sitten mun perään siitä. Kokemus oli ihmeen miellyttävä..etenkin kun Pave yleensä räyhää kaikille koirille kun on remmin päässä...tästä voimme tehdä sellaisen johtopäätöksen että poikahan pelkää toisia koiria jos on kiinni=ei ole pakoon pääsyn mahdollisuutta. Nyt oli niin innokkaasti tekemässä tuttavuutta niinkuin Manukin, ja ei olisi tarvinnut kun sanoa että lähdettekö leikkimään niin johan olisi ollut meno päällä. Ehkä ensi kerralla kun kohdataan...Toisita koirista puheenaollen käytiin tervehtimässä naapurin Remu-koiraa eräänä päivänä. Pave oli tavannut Remun vuosi sitten lenkillä ja kerran leikkinytkin sen kanssa pihalla...ja hyvin tulivat toimeen. Silloin oli tuo Remu poika jotain vuoden ikäinen ja oikein ystävällinen kaveri..mutta nyt olikin aikamoinen murrikka-poika. Ehkäpä ei ollut hyvä asia että mentiin katsomaan sitä sen tarhan viereen ilman talon omaa väkeä. Remu murisi ja ärisi kopin päällä ja hyökkäsi Manua kohti..Manu vastasi siihen samalla tavalla (meillähän taitaa asua oikein riitapukari). Pave oli vaan ihmeissään mikä noita kahta vaivaa ja heilutti iloisesti häntää...olisi mielellään alkanut piirileikin Remun kanssa. No ehkäpä Remulla on murkkuikä päällä niinkuin tolla Manullakin ja ainakin luonnetta molemmilla...

Illalla putsattiin molemmilta pojilta korvat ja olivatkin ihmeen puhtaat, ovatkohan tuon "painiharrastuksen" lomassa nuolleet toistensa naamat ja korvat puhtaiksi...jotain hyötyä siis noista niiden "lemmenleikeistä". Huomenna täytyy napsia kynsiä ennenkuin menevät kastelemaan töppösensä ulos...harjatakin pitäisi joka päivä tota turkkia...siis ainakin Paven takkuista karvaa...Manuhan on tossa lyhessä "lookissaan" niin siisti poika mitä nyt muutama takiainen tarttui aamulenkillä kiinni turkkiin. Tänään oli pojilla onnnenpäivä kun isäukko laittoi tulet tuonne navettarakennuksen uuniin ja paistoi samalla pojille makkaraa...sekun on poikien lempiherkkua. Ollaan vasta nyt syksyllä kaivettu tuo meidän pallogrillikin pihalle ja paistettu siinä muutaman kerran makkaraa...kesällä ei oikein ehditty...ja nyt nuo koirat käy joka päivä tarkistamassa onko grilli kuumana...

Taas tuli tekstiä vaikkei muka mitään ole tapahtunut....toivottavasti joku jaksoi lukea loppuun asti...laitan muutaman kuvan mitä olen napsinut lähinnä kännykällä. Muuten nuo meidän rontit on sitten v. 2011 leokalenterin tammikuun kuvassa.

Miten tää kuravesi onkin niin maittavaa...nam.

 Peltohiiri se tässä on mennyt...voi kun joskus saisi semmoisen pyydystettyä: ei me sitä syötäis, pikkasen vaan kutitettaisiin...

Meillä on uintikielto joka kestää kuulemma ensi kesään...tyhmää. Näyttää ihan lämpimältä toi vesi...jos edes pikkasen varpaita kastelisi.

Tästä pitäisi tulla muka hieno topattu tuoli ruokapöydän ympärille ...meistä pojista toi joutaisi takkapuuksi mutta antaa ton mamman nyt harrastaa...meistä on kiva olla sen seurana tuolla verstaalla, etenkin kun siellä on arkkupakastin mikä sisältää meidän "luuvaraston".

 

Lumi tuli ja meni...kesti maassa peräti puoli päivää...olisi kivaa kun olisi pikkasen pakkasta ja muutama sentti lunta niin pysyisi nuo pojatkin puhtaanpana: Hei nyt mä muistan, tätä tavaraa oli viime talvena tosi paljon..tää on kivaa.

Ihmeiden aika ei ole ohi: koiratkin osaa ajaa autoa...mekin haluttais autokouluun et saatais ajokortit niin ei meitä tarvis olla aina kuskaamassa tolla pakettiautolla...luvattais ajaa ihan rajoituksien mukaan ja nollatoleranssilla...vai mitä Manu! Hik!!!