Viikon ja 4 päivää vanhoja ovat nyt pienet kananpojat.

Hannan alkutaival oli aika kiikunkaakun mutta kun sitkeesti sitä hoivasin ja juotin sille hunajavettä ja pidin lämpöisessä ja muutaman päivän ilman velipojan seuraa joka yritti nokkia kokoajan ja kiusata toista niin siitä se pikku hiljaa alkoi voimistumaan ja keskiviikkona viiden päivän ikäisenä se vihdoinkin alkoi itse kunnolla syömään ja nokkimaan..silloin siirsin sen myös takaisin Hannun seuraan paitsi parina yönä vielä laitoin sen yksin nukkumaan että sai rauhassa olla.

Loppuviikosta kun Hanna oli jo pirteä jätin ne yötkin jo kahdestaan...huvittavaa oli huomata kuinka nopeasti pikku tipu alkoi antamaan velipojalleen takaisin ja nokkia sitäkin komentaakseen ettei saa kiusata...nyt niillä menee oikein hyvin...ruoka maittaa ja ulkona ollaan käyty jo tutustumassa...vielä kun vähän kasvavat ja etenkin tuo Hanna saa paremman höyhenpeitteen saavat muuttaa ulkotarhaan kokonaan asumaan...pupun kanssa leikkimökkiin ja sinne lämpölamppu lämmittämään ettei heti tule vilu..kiva noita kahta tipua on seurata mitä ne puuhailevat..ja todellakin kasvavat kovaa vauhtia...koivet ovat jo niin pitkät että tuntuu että venyvät monta senttiä päivässä.

Ja kiitokset Hannalle Kokkolaan joka jaksaa aina meitä muistaa ja jättää kommentteja tänne meidän blogiin...ja jostain kumman syystä meillä on joku telepatia kun ajattelin tänään aiemmin että pakko ehtiä laittaa tänne kuulumisia ennenkuin Hanna ehtii niitä meiltä jo kysellä...joten tässäpä on kuvia tipuista.

Tässä Hannu.....oisko elkeet kun kukolla...ainakin se on paljon isompi ja rohkeempi kun sisko...Hanna on semmonen ujopiimä ettei paljon kameraan katso.

Mutta tässä on Hanna...on se pikkasen pienempi ja sievempi kuin veikkapoika..mutta pirteä kun peipponen vaikka onkin kananpoika.

Puruissa on kiva pengata ja etsiä tipun rehua...keitetty kananmuna on vielä suurinta herkkua mutta nyt ollaan jo maisteltu monena päivän poikasrehua...siitä saa paljon vitamiineja ja ravinteita...sillä kasvaa isoksi tipuksi.

Pitäähän pojistakin laittaa kuvia...tässä Manun kanssa iltakävelyllä.

Pave ja Jäpä yhtenä päivänä keittiön lattialla päikkäreillä.

Pakko laittaa vielä yksi kuva Jäpästä...ihan kun se nauraisi tässä kuvassa...käärmeen puremasta on viikko mennyt ja elämä voittaa...hyvin se on siitä muuten toipunut..ja yhtään ei muista varoa mitään vaan syöksyilee edelleen joka puskaaseen missä vähänkin näkee liikettä.