Ihme juttu tuo Paven anaalirauhastulehdus...nyt on kaksi viikkoa syönyt vahvoja antibiootteja ja sen aikana olikin tulehdus siirtynyt oikeasta vasempaan rauhaseen. Nyt sitten otetaan kahta lääkettä yhtä aikaa ja kymmenen päivän kuurina, sen jälkeen taas tarkastukseen. Pave osasi kyllä tänään käyttäytyä kuin mallipotilas vastaanotolla; antoi hyvin tutkia ja kohteli toisia hauvapotilaita tosi ystävällisesti. Kävi haistelemassa yhtä pikkukoiraa joka oli vielä tokkurassa nukutuksesta, ihmetteli mikä toisella on pipinä....No rahaa meni taas satasen verran, parempi ettei laske paljon on yhteensä mennyt tämän sairastelun aikana. Onneksi siis on se vakuutus, sinne lähetetään sitten kaikki laskut kun ensin saadaan poika kuntoon.

Mitäs muuta tänään ollaan tehty? Kaupasta hain ison kasan punaista ja valkoista villalankaa jotta pääsen virkkailemaan koirille jouluksi tonttukauluria. Ohjeet voitte kauluriin käydä katsomassa Ronjan blogista, ei muuta kun jokainen koukku kätöseen ja virkkailemaan. Täytyy vaan pikkuisen muunnella mallia ettei ihan samanlaista tee, jos vaan osaan ja keksin jotain kivaa...

Lenkillä käytiin tossa metsässä; koirat kastelemassa käpälät ja minä jalat sekä polviin saakka toppahousut. Näin kauan ne mukavat pakkaskelit kestivät. Lumi on kohta sulanut kokonaan, sen verran on talvesta jäljellä että ainakin meidän piha on liukas kuin luistinrata. Pitää komentaa noita karvaisia poikiakin ottamaan rauhallisesti etteivät katkaise koipiaan, nurmikolla saavat juoksennella.

Meikäläisen sikainfluenssa vetelee viimeisiään. Jäljellä on vaan hevosenyskä joka aika ajoin ottaa vallan ja siihen meinaa tukehtua. Eilen illalla oli ihan kiva jo kävellä reipastakin vauhtia, vaikka yskän puuskat välillä häiritsivätkin. Pavella on ilmennyt taas pimeästä johtuvaa "mörkönäkyjä". Jokainen ihminen joka lenkillä tulee vastaan on sen mielestä jokin kammottava "frankestain" ja niitähän pitää pelotella möreällä äänellä...onneksi ei tuo pikkuveikka ole vielä alkanut pitää samanlaista pomppimista eikä mörinää siinä vierellä. Ihmeen nätisti ne muuten menee tuolla maantiellä. Päässäni jo käväisi ajatus että voisihan tässä ihan hyvin kolmaskin koira kävellä vierellä kun niin sulassa sovussa nämä kaksikin menee. Mutta jos nyt antaisi ensin tämän Manun kasvaa pikkuisen isommaksi ja suunnittelisi sitten suvun kauhuksi kolmannen koiran ottamista vaikka ensi suvena....Eilen nähtiin vilaukselta myös kylän uusin koira-asukki. "Naapuriin" on ilmestynyt uusi ajokoiran pentu viime kesänä mahalaukunkiertymään menehtyneen koiran seuraajaksi. Meidän hauvoilla oli kova kiire koiran perään muttei saatu sitä kiinni, mutta jälkiäkin oli ihan kiva haistella ja arvuutella kukahan siitä oli kulkenut...toivotaan että joku päivä tavataan ihan nenäkkäin, niin voisivat nuo koirat vaikka ystävystyä loppuiäksi ja olisivat nuo lenkillä kohtaamiset miellyttäviä tapaamisia....

Välillä on ihan hyvä huilata ja ihastella luonnon kauneutta...

Vähiin menee lumet ennenkuin kokonaan sulaa pois....