Johan se olisikin ollut ihme jos tämä loppuvuosi olisi mennyt ilman mitään sairauksia....ihanaa toi lumi noista koirista on mutta ainainen turkin märkyys tuo mukavia ylläreitä. Nyt on sitten tolla Pavella vasemassa lonkassa kiva hotspotti alue. Yritin saksia liikoja karvoja siitä pois ja talkkia olen pöllytellyt useamman kerran, saa nähdä onko huomenna taas eläinlääkärille meno. Tein sille tosi tyylikkäät pöksyt vanhoista välihousuista, vähän poikaa nolottaa mutta pakko oli laittaa ettei koko ajan ole nuolemassa ihoa rikki. Kiukuttelee tuolla alakerrassa nyt ja vinkuu ja haukkuu vuorotellen....HILJAA PAVE!!!!!

Tehtiin aamulla lenkki tuolla kyläraitilla ja koirat olivat pikkasen sekaisin niistä kaikista uusista hajuista mitä sieltä löytyi. Nähtiin ja kuultiin useampikin koira mutta onneksi pienen välimatkan takaa, kun ei tuo isompi jäbä noista muista uroskoirista oikein diggaa. Pakkasta oli - 10 astetta mutta kun ei ollut tuulta oli tosi kiva ulkoilusää. Koirat tapasivat uusia ihmistuttavuuksia matkalla ja tuo Manu on tosi reipas ja rohkea kun uskaltaa mennä jokaisen luo joka sitä kutsuu (tai vaikka ei kutsu). Pave aina ensin katsoo minua että mitäs luulet voinko mennä ja sitten käy vierasta haistamassa, mutta yleensä ei nuo ihmiset sitä enää paljoa kiinnosta, ennemmin odottaa sitä namua minun taskusta joka pitää sen suun supussa (Pave siis alkaa komentaan minua etten jäisi juttelemaan kenenkään kanssa ja namut ovat se joka pitää sen hiljaisena). Eräs mieshenkilö kysyi minulta tänään että mitäs jos nuo sinun koirasi huomaavat vaikka pupujussin niin menetkö sinä niiden perässä kun lähtevät. No jos ihan yllättämään pääsevät niin varmaan vähän aikaa mennään sinne suuntaan mihin koirat haluavat, mutta yleensä olen aina askeleen edellä noiden koirien ajatuksista ja osaan ennakoida mitä tuleman pitää. Vielä ollaan selvitty vähäisillä vammoilla, ainoa ongelma noiden koirien ulkoiluttamisessa on kun tuo Manu välillä tuppaa pyörimään sinne tänne niin joskus ovat nuo hihnat pikkasen sekaisin, mutta kaiken kaikkiaan ihan nätisiti ne osaavat mennä.

Hei, nyt tuo Pave näköjään rauhoittui kun ei kuulu enää minkäänlaista ääntä. Se on tottunut aina lenkin jälkeen menemään ulos jäähdyttelemään mutta nyt on parasta pitää sitä mahdollisimman vähän tuolla lumessa että tuo märkivä ihottuma paranisi nopeasti. Voipi olla antibioottikuurin paikka mutta katotaan nyt pari päivää miten tuo pulverikuuri auttaa. Manu nukkuu rauhallisesti tuolla kodinhoitohuoneessa, raukka joutui kävelemään normaalia pidemmän lenkin niin käyhän se pienen pojan käpäliin. Käytiin viemässä tonne hautausmaalle uudet kynttilät lyhtyihin ja pojat odottelivat siinä portin pielessä nätisti. Tämä kuva otettiin ennen joulua tuolla talon takana ja pojat istuivat peräti sekunnin kiven päällä nätisti ennenkuin toinen pomppasi aina alas...