Kaksi viikkoa on mennyt yskiessä mutta nyt alkaa elämä voittaa ja tuntuu siltä että voisi selvitäkin tästä hengissä....seuraava uhrikin on jo löytynyt tälle flunssalle joten ei nuo yskänlääkepullot vielä jouda lääkekaappiin...

Koirat on onneksi säästyneet flunssalta vaikka ne ovatkin ottaneet kovasti osaa tähän mun sairasteluun: siis komentaneet mua lenkille joka ikinen aamu ja ilta; enhän minä niin kipeä voi olla etten muka lenkille kykene. No osa lenkkeilystä on tehty sitten niin että mä olen autokuskina ja koirat juoksee joko edelle, perässä tai sivulla, hyppien kuin jänikset kattoen auton sivuikkunasta et miten se ajaminen yskänkohtauksen kourissa sujuu...no ihan ei tajuttomaksi olla menty vaikka välillä sekin oli lähellä. Olen minä sentään yrittänyt kävellä mukanakin aina välillä, metsälenkillä olen raahautunut mukana ja toisaalta onkin tehnyt hyvää päästä raittiiseen ilmaan täältä sairasvuoteelta. Mutta nyt siis alkaa olla kunto ja keuhkot 80 % jo kunnossa...joten eiköhän se tästä. Tuo ikuinen laihdutuskuurikin muuttui parinviikon aikana lihotuskuuriksi kun sairaanahan sitä ei voi syödä mitenkään terveellisesti: suklaa ja muut herkut on ainoat jotka pitävät minut selväjärkisenä kun olen kipeä...

Eilen sain lähetettyä nuo poikien kuvat vihdoin ja viimein tohon leokalenterikisaan...saa nähä saavatko yhtään ääntä...ei taas löytynyt oikein kunnon kuvia kun ei koko kesänä ole paljon tullut otettua kun tolla kännykällä kuvia ja nehän eivät oikein ole hyvälaatuisia että voisi niistä valita...no jotain sentään löytyi, vähän uudempia ja vanhempia otoksia. Katotaan tunnistaako kukaan tuolta isosta kuvasumasta meidän poikien naamoja....

Manun näyttelyharjoituksetkin loppuivat siihen yhteen kertaan...läksin huonekalujen entisöintikurssille ja tottakai sattuivat molemmat samalle päivälle ja tällä kertaa emon harrastus voitti ja poika jäi kotiin nuolemaan käpäliään...saa vaan nähä saanko noita topattuja tuoleja koskaan valmiiksi...taitaa olla taas yksi ikuisuusprojekti edessä....sitten menin vielä ostamaan toisen projektin tuolta vanhojen tavaroiden kaupasta: vanhan liinavaatekaapin joka sekin nyt odottaa hiomista ja uutta maalipintaa...no onhan tässä pitkä talvi edessä niin ehkäpä jotain valmistuukin...huomenna olisi taas kurssi-ilta...katotaan miten koirat pärjää sen ajan ilman minun seuraa...viime viikolla ainakin oli vastaanotto kotiin tullessa yhtä riemun hyppelyä ja kiljahtelua: ihan kuin olisin ollut viikon poissa...Manu on todella kuin joku kenguru kun se hyppii pitkin pihaa...

Tässä kuvia mitä olen napsinut viimisen kahden viikon aikana...

Ollaan peltolenkillä...Meri-Kukka vie porukkaa eteenpäin ja pojat taas katsoo et mihin se emo jäi yskimään...

Hei, pientä yksityisyyttä.....

Ja taas se huutaa et kato tännepäin...ja räps, kuva tuli.

Tästä se on mennyt mutta mihin suuntaan se läksi...nuuh, nuuh...mitäs sun nenä sanoo, Manu.

Hei, ala tulla jo alas! Lenkille ja heti, ei jaksa enää odottaa....