Ilmat ovat olleet mitä parhaimmat ulkoiluun ja lenkkeilyyn täällä etelässä. Pikkupakkasta on ollut ainakin aamuisin joten ei nuo koirien käpälätkään ole niin likaantuneet, vaikkakin aina jostain löytyy jonkinmoinen jäätynyt vesilätäkkö jonka saa tallaamalla rikki....Manu on vielä sairaslomalla tuosta luukkaamisesta, joten kamalia sprinttikisoja ei olla nyt pidetty vaan tehty sellaisia rauhallisia peltolenkkejä. Joskus on ollut tuo "Putte-possu" eli naapurin buldoggi mukana ja joskus ollaan menty ihan omassa porukassa. Tänä aamuna käveltiin kylän leikkikentälle, veljen tyttö käväisi pikkusen kiipeilemässä telineissä ja minäkin kokeilin keinujen kestävyyttä...Manukin näytti kuinka se osaa kiivetä rappusia ja oli kiipeilytelineen ylätasanteella, riippusillalle ei sentään uskaltanut mennä. Siinäkin näki taas noiden koirien eron: Pave ei ole ikinä mennyt rappusia edes parin rapun verran ylös, kun taas Manulle ei tehnyt heikkoakaan kiivetä useampia askelmia ylöspäin, nyt täytyy vain toivoa ettei se tajua että tolla konstillahan se pääsee kiipeämään myös täällä kotona yläkertaan...

Eilen siivoiltiin jo ensimmäiset lehtikasat pois pihalta, vaikka Manu sitä mukaan kun niitä lehtikasoja saatiin kasaan yritti levitellä lehdet taas pitkin pihaa. Vihdoinkin sain myös istutettua nuo callunat ja kanervat amppeleihin ja laatikoihin; osa oli kyllä kärsinyt nimeltä mainitsemattoman koiran käsittelystä mutta pienellä entrauksella niistä sai ihan nättejä asetelmia. Monivuotisten taimet ja pikkuhavut raahattiin talveksi kellariin, josta ne taas keväällä pääsevät puutarhalle myytävien joukkoon. Olen myös muutaman päivän aikana käynyt läpi "toimistoni" paperikasaa ja heitellyt ylimääräisiä turhia papereita roskiin. Miksi ihmeessä pitää säästää käytetyt kirjekuoretkin, ihan kuin niitä kaikkia joskus vielä tarvisi. Ihminen on kyllä sellainen hamsteri että mitään ei raaski heittää pois vaan kasaa turhaa tavaraa joka nurkkaan. Nyt täällä toimistohuoneessa mahtuu jo istumaan tämän tietokoneen äärellä, ja paperikasat eivät kaadu päälle....

Löysin täältä sotkun alta kaksi tilaamaani koirakirjaakin; toinen on se kuuluisa koirakuiskaajan teos ja toinen pieni koiratemppukirja. Arvatkaa vaan olenko niitä lukenut? No en tietenkään kuin vähän vilkaissut. Tuo temppukirja sisältää monta kivaa juttua, ja ihan käytännöllisiäkin neuvoja. Se ei siis ole mikään sirkustemppukirja, vaan siinä opetetaan esimerkiksi ihan hihnassa menoa ja muita käytöstapoja sekä erilaisia nouto-  ja viemistemppuja. Kunhan vaan saan aikaiseksi opiskella sen hyvin niin voishan nuo meidän luupäät paritemppua sieltä oppia.....

Tuosta Manun luukkaamisesta vielä; päähäni on alkanut nousta kamalia kauhukuvia vaikka mistä perinnöllisestä sairaudesta. Tuolla leonetin sivuilla on jauhettu jo jonkin aikaa eräästä leojakin vaivaavasta sairaudesta, polyneuropatiasta (kamala nimikin) ja katsottuna siihen liittyvän videon, tuijotan tuon Manun kävelytyyliä koko ajan, että ihan varmaan sillä on nuo oireet. Kyllähän se noita jalkoja heittelee hassusti mutta ehkei nyt sentään ihan niin pahasti että voisi tuo tauti olla. Leonetin keskusteluissa on ollut enemmänkin juttua siitä tätä perinnöllistä sairautta kantavia koiria käytetään kuulemma vielä jalostukseen, (osaa tietenkin taudista tietämättä). Jokainen jonkinmoisen omantunnon omaava ja eläinrakas kasvattaja luulisi ihan minkä tahansa rodun kohdalla vapaaehtoisesti jättävän tällaisen yksilön jalostuksesta pois; itselleenhän siinä tekee hallaa ja saa huonon maineen jos kasvattikoirat toinen toisensa perään sairastuvat johonkin tiettyyn perinnölliseen sairauteen. No eiköhän tuo keskustelu jatku vielä tuolla leonetin sivuilla, ihan mielenkiinnolla seuraan lähinnä sitä mitä eri kasvattajat ovat asiasta mieltä....

Huomenna on kyllä tilattava tolle Manulle se eläinlääkäri, jos ei muuta niin saa varmaankin kipulääkkeitä jotta olo helpottuu. Toivotaan että menee niillä vaiva ohi. Reipas tuo poika on ja lenkillä se ei muista luukata mitään jalkaa, mutta sitten kun on pikkasen lepäillyt niin taas tuo luukkakoponen astuu kuvioon....Nyt nuo kaksi ronttia taas haukkuu tuolla alakerrassa, täytyypi lähteä niiden kanssa tuonne ulos jotain puuhailemaan; ovat kuin pieniä lapsia: eivät osaa leikkiä yksin vaan aina pitää olla "emo" mukana....