Ehdittiinpäs eläinlääkärille ajoissa. Manu oli aika nätisti autossa, pientä vikinää takapenkiltä kuului. Vastaanotolle meni vain sylissä kantaen, pikkuista kun pelotti uusi paikka ensialkuun. Eläinlääkärinä meillä oli Anna-Maija, joka on myös tuota Pavea hoitanut pennusta alkaen. Vaaka näytti sellaista painoa kuin 15 kg. Lääkärin mielestä oli sopivan kokoinen, ei liian laiha eikä liian pullukka. Hyvä juttu että joku meidän perheestä on "sopusuhtainen".

Kaikki oli kunnossa Manulla: korvat, silmät, hampaat vaikka harvanlaiset (mutta sitäkin terävämmät), lonkat ja häntä, sekä ne minua stressaavat käpälät olivat SUORAT tai ainakin niin suorat kuin pennuilla tuossa iässä ovat. Anna-Maija suositteli että antaisin Manulle ruoan seassa Multipuppy-valmistetta, ihan sen vuoksi koska syö aika paljon tuota riisi/liha sörsseliä. Nappulaa menee sen verran vähän että niistä ei saa ihan kaikkea koiran tarvitsemaa lisäravinnetta. Ainakin tämän päivän sapuskassa jauhe meni hyvin alas, Pavehan ei pienenä suostunut tuota syömään. Se on pennusta lähtien haistanut kaikki lääkkeet ja muut vastaavat olivat ne sitten piilotettu nakkiin tai jauhelihan sekaan. Toivotaan ettei Manu ihan heti huomaa että sapuskassa on "koira haudattuna".

Eka rokotus on nyt sitten saatu, eikä tuo poika huomanut mitään kun pistettiin. Sirukin löytyi niskasta ja numero täsmäsi papereissa oleviin. Eli ei ole poika vaihtunut "laitoksella" vaikka välillä niin luulen. Yhtenä iltana kun tuossa harjailin Manua niin samalla tein punkkitarkastusta. Luulin jo löytäneeni semmoisen ötökän tai ainakin jonkun näppylän niskasta. Kovasti sitä ihmettelin ennenkuin älysin myöhemmin että sehän oli se mikrosiru mikä siellä tuntui. Hyvä etten alkanut pinseteillä sitä nyppimään nahkan läpi. Täytyykin tunnustella Pavelta josko sen niskasta löytyisi mitään sirua, vai onkohan kulkeutunut jo kuinka pitkälle. Tiedä vaikka löytyisi jo takapuolesta...

Kun alettiin kokeilla löytyykö pojalta kiveksiä, lysähti tuo Manu heti istumaan. Eihän sitä nyt heti ekalla kerralla saa niin intiimiä paikkoja mennä tunnustelemaan. Yksi ainakin löytyi mutta toinen oli vielä hakusessa, toivotaan että seuraavalla rokotuskäynnillä löytyy jo molemmat jalkojen välistä.

Kotiin tullessa meitä odotti Pave jännittyneenä. Tuleeko velipoika takaisin vai onko se lähetetty maitojunalla takaisin Varkauteen? Eri asia on kumpaa se mielessään toivoi, mutta ainakin se oli iloa täynnä kun se näki Manun istuvan auton takapenkillä. Hyvä ettei ite kiivennyt sinne. Ja tietysti piti keksiä pojille jonkinlainen hyvitysnamu eli possunkorvat piti antaa molemmille, olihan tuo reissu nähtävästi jännä juttu kummallekin.

Aamupäivällä tehtiin Paven kanssa pitempi sienestysreissu, tuossa lähimetsässäkin on semmoisia paikkoja joissa ei oikeastaan olla käyty juuri koskaan. Löysinpä jopa muutaman haapasienenkin, ja tämän päivän sateiden avulla niitä voipi kasvaa vielä paljonkin. Kotona Manu piti tavallista riehumistaan, ei ollut moksiskaan koko piikin saamisesta. Olisi nukkunut tuolla ulkona kuistilla mielellään koko päivän, mutta minusta ilma oli niin kylmä että yritin aina välillä raahata sitä sisälle lämmittelemään. Lopulta kun ei muu auttanut kapaloin sen pienen täkin sisälle ja se ympärillä se makasi jalat pystyssä etukuistin matolla. Ihme jääkarhu koko poika.

Illalla käytiin Paven kanssa katselemassa mitä kaikkea voi sienien ja marjojen lisäksi löytyä tuolta metsästä. Me ihmiset olemme kovia valittamaan koirien tuomista haitoista, eli koiran kakkakasoista. Yleisönosastot ja tekstaripalstat ovat talvisin/keväisin täynnä vihaisia kommentteja kuinka koko Suomi hukkuu koiranpaskoihin. No eihän ne tietysti kivoja ole katella mutta onneksi ne maatuvat nopeasti maaperään eikä niistä sen jälkeen ole mitään haittoja. Toista se on mitä me ihmiset jätämme tuonne luontoon jälkeemme. Ei tarvitse kuin käydä tekemässä puolen tunnin kävelylenkki niin näkee tienvieressä jo useamman kaljapullon/tölkin, tupakka-askeja, pikaruokapakkauksia, muovipusseja ja erilaisia karkkikääröjä. Eipä niistä kaikki ole maatuvia jätteitä. On se vaan niin vaikeaa viedä roskat niille tarkoitettuun paikkaan, helpompaa on avata auton ikkuna ja antaa tuulen kuljettaa...Kuinka monesti olen joutunut kiertämään koiran kanssa lasinsiruja tuolla maantiellä, eipä ole pikkurahan puutetta ihmisillä kun ei viitsitä pulloja viedä palautukseen...

Koskahan nämä roskat maatuvat?

1250622772_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Tämä pyörä vaatisi hiukan duunausta: Pimp my bike!

1250622791_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Eikös ruosteiset koriste-esineet ole muotia....

1250622808_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Jollain ei ole ollut tarvetta polttopuista. Lautakasa oli ollut järkevintä kipata hiekkakuopan reunalle, naulat vielä laudoissa kiinni. Eipä tunnu varmaan mukavalta saada ruosteinen naula käpälään....

1250623187_img-d41d8cd98f00b204e9800998e