Koirien pesu on vaan muisto enää (eikä välttämättä mikään mukava)...ja puhtaudesta ei siis enää ole tietoakaan. Kaikki mahdolliset ojat ja vähäisetkin montut missä on haisevaa vettä on käyty testaamassa....eilen oltiin pariinkin otteeseen lenkillä semmoisissa paikoissa missä koirat pääsivät Kymijoelle uimaan...ja koska rannat ovat niissä paikoissa mutaisia voitte kuvitella miltä nuo kaksi ronttia nyt sitten tuoksuvat kun ovat kuivatelleet turkkiaan yön yli...pesemään niitä en kyllä vähään aikaan ala...yritetään kestää tota hajua...vieraitahan meillä ei enää muutenkaan jostain kumman syystä käy joten väliäkö sillä miltä pojat tuoksuvat...

Läksimme päivällä "pyydystämään" eu-tarkastajia jotka tulivat mittailemaan velipojan peltoja, mutta olimme aina askeleen jäljessä heistä kun kruisailimme koirien kanssa pakettiautolla...hajuja olivat jättäneet pellon reunoille joita Pave ja Manu tutkivat kovasti: mitä ihmeen virkamiehiä siellä olikaan ollut? Mitähän koirat olisivat sanoneet kun olisivat huomanneet vieraita seisovan keskellä peltoa tai paremminkin kuinkahan kovaa eu-tarkastajat olisivat juosseet karkuun kun kaksi jätti kokoista ronttia olisi juossut suoraan kohti...No työtäänhän nuo tekevät ja kyllä me sitten kotipalstalla päästiin hieman juttusillekin heidän kanssaan...eiköhän se ole linnankeikka velipojalla edessä...

Tässä kuvia eilisiltä seikkailuiltamme....kuvia koirista ei tunnu saavan ilman että tuo kieli ei roikkuisi metrin ulkona...ja vaikka kuinka yrittää komentaa että kieli rullalle se taas jostain huulten välistä tulee näkyviin...

Tässä on kävellyt joku virkamies...sanktioita tulee että kohisee...muutaman aarin heitto pinta-alassa..missäs ne eu-tarkastajat on, annetaan niille hiukan vauhtia....

Leijonat savannilla...mutta ei vaan löydy saalista.

Pulsaattorikone käynnissä vai olisiko tämä kuitenkin linkous....

 

Sama temppu Manulla...vesi on joessa niin alhaalla että rannan penger on niin jyrkkä ja korkea että pojilla oli vaikeuksia nousta vedestä ylös...

Paven poseeraus kuva...

Manun poseerauskuva...

Mä olen koiramaailman Gene Simmons....vai mitä?

Ai kun ramasee...otanpa pienet torkut.

Manu seikkailee yksinään aina vähän kauempana...ja nyt onkin turkki sitten täynnä takiaisia..."Odottakaa, mä tulen!"

Välillä täytyy laittaa häntä ihan pystyyn että muut näkee missä Manu luuraa...

Mä pysyn ainakin ihan emon lähellä etten vaan joudu eksyksiin...