No johan me ei päästä eroon noista hepoista...juuri kun ollaan selvitty eilisestä välikohtauksesta suuremmitta traumoitta (no ehkä mun henkisiä traumoja lukuunottamatta) niin eikös me tänään tavattu tuolla kaukana peltotiellä kaksi komeaa heppaa ratsastajineen....

Jo menomatkalla Manu vainusi kavion jäljet lumisella tiellä...joku oli mennyt kärrikyydillä hepan kanssa....otin ihan rauhallisesti kun huomasin että kavion jäljet menivät mennen tullen joten ei ollut vaaraa että heppa tulisi meitä vastaan...kerrankin Manulla oli kiire lenkillä ja se juoksi kokoajan ensimmäisenä ihan kuin etsien jotakin...me tallusteltiin Paven kanssa hitaammin, etenkin minä...olin aika loppu päivän töistä tuolla kasvihuoneella.... Käveltiin pidemmälle kuin olin ajatellut kun ilma oli tosi ihana...aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta vaikka kello oli jo lähes viisi kun ehdittiin lähtemään lenkille...kauppareissukin kun piti tehdä vielä työpäivän jälkeen...ja pojat tietysti mukana pakettiauton perässä...

No siellä me sitten taas mentiin tietä pitkin peräkkäin kun porin pirut...ja löysihän se Manukin sen aarteen mitä se koko matkan oli etsinyt...eli tämmöisen herkkukasan:

Ja kerrankin myös toi Pave halusi maistaa mikä siinä hevosenkakassa on niin mahdottoman hyvää...

Yhdessä on vielä mukavampi maistella...onkos tää nyt se seisovapöytä vai?

Sitten kun pojat olivat saaneet vatsansa täyteen (YÄK!!) niin jatkettiin matkaa...yhtäkkiä ne ryntäsivät eteenpäin ja alkoivat haukkua...apua, mitä nyt ajattelin...kuka tulee koiransa kanssa...EI!!...vielä pahempaa, kaksi tyttöä tulee mäessä vastaan hevosilla ratsastaen...Molemmat koirat seisoivat jäykkinä hevosten edessä...ja minä lähes paniikissa...mitä teen, minne meen...Sanoin likoille et oottakaa siellä mäen päällä...tää toinen koira on sellainen hevoskuiskaaja et se jahtaa harvase päivä heppoja tarhassa...en osa yhtään sanoa miten se reagoi teihin...yritän ottaa koiran kiinni...Pave tuli heti nätisti luokse ja onneksi tuo Manukin ilmesty hihnanlaitto etäisyydelle et sain molemmat pojat kiinni ja kiivettiin pellolle lumihangen päähän...Taisi kuitenkin pikkasen noi hepat pelottaa tota Manua kun`ne tulivat niin yllättäen sitä vastaan...Pavehan nyt pelkää ainakin noita koneja...ja helpotuksen huokaus!!!....heppojen ohitus meni ihan hyvin...kerran toi Manu yritti isotella mutta muuten ihan hyvin käyttäytyi...juttelin siinä tyttöjen kanssa pari sanaa kun oltiin rinnakkain ja sanoin et tää Manu ei oikein diggaa hepoista kun yksi erehtyi tekemään sen kanssa liian läheistä tuttavuutta kerran...mutta nythän tää kohtaaminen oli ihan mukava..

Eihän noita rontteja tietysti sais pitää tuolla tiellä vapaana mut kun taas aattelin et ei siellä ketään muita liiku....no onneksi oli tällä kertaa ihan kiva lenkkireissu...vaikka kun lähdettiin hevosista toiseen suuntaan niin silloinkin piti Manun saada viimeinen sana ja se pikkasen haukahti heppojen perään....et alkakaa mennä siitä senkin konit...no ehkäpä sitä myöhemmin harmitti tuo käytös kun se huomasi että hepat olivat jättäneet sille mäen päälle terveisiä...ihan tuoreen lämpimän kakkakasan jota taas piti maistella....saapa nähdä miten poikien juuri parantuneet vattat tykkäävät tuosta ateriasta....onko seuraava yö yhtä lentoa ulkona....toivottavasti ei...