Siis näitä löytyy metsästä nyt ihan mahottomasti..yleensä mä olen joka syksy ihmetellyt kun en noita paksujalkoja ole bongannut...ehkä niitä ei sitten ole ollut koska nyt meinaan kompastua niihin jo omalla pihalla...oikeastaan mä kerään vaan noita kuusenherkkutatteja..ne on minusta parhaita...ollaan oltu poikien kanssa vasta muutaman kerran metsässä ja molemmilla kerroilla ollaan saatu reilu ämpärillinen tatteja....toissa päivänä kerätiin metsätien reunasta puolessa tunnissa ämpäri täyteen...voi sitä mun riemua kun mä aina näin ihanan pienen tatin tien vieressä...pojat yrittivät tietysti kaikin konstein tallata nuo pallukat lättäniksi mutta sain pelastettua ne sieltä ämpäriin...

Tänään lähdettiin sitten uudestaan ja eri paikkaan...oikeastaan otan tuon ämpärin mukaan aina vaan varmuuden vuoksi...tarkoitus oli ja niin tehtiinkin viedä pojat lenkille ja samalla uimaan kun oli kunnon hellekeli. Mutta kierrettiin sitten varmuuden vuoksi se kuusimetsä siinä joen rannan lähistöllä..ja voi ihmettä...niitä tatteja oli joka puolella...pojathan ei niistä välitä mutta musta on jotain niin erikoisen ihanaa kun kerrankin niitä kertyy ämpäriin enemmän kuin 2 kappaletta...mullahan on tuo vasen polvi ollut kipeä jo kaksi viikkoa ja kävely on mulla sellasita luukkaamista eli vedän tota toista jalkaani perässä ja kaikki risut ja oksat maassa tuntuvat olevan liian korkealla kun polvi ei taivu kuin pari astetta...no muutaman kompastelun jälkeen se sitten tapahtui...mennä mötkähdin maahan...ja arvatkaa ketä saan syyttää..kahta märkää koiraa jotka alkoivat juosta ja painia keskenään...Pave törmäsi suoraan minuun ja siellähän mä olin mahallani sammalmättäällä...potkitellen kuin sontamöykky...ja arvatkaa sitä tuskaa ja kipua mitä tuossa kipeässä polvessa tunsin...huuto, kirous, itku ja valitus...siinäpä ne tärkeimmät asiat oli mitä tein sillä hetkellä...ja koiristahan oli todella kivaa kun emo siellä maassa valitti...mitäs leikkiä tää on. Tatit lensivät 2 metrin säteelle ja osa niistä tallautui poikien jalkoihin...kömmin vähitellen kiroten ylös ja kyllä pojat saivat kuulla kunniansa...luulin jo etten pääse raahautumaan siitä autolle mutta ihme kyllä polvi kesti sen matkan...no ämpärin hain sitten vasta kun pojat olivat "turvallisesti" lukkojen takana...tatteja löytyi vielä lisää siitä mun lankeamispaikasta ja piti jo koiran kakkapussit (siis käyttämättömät) kerätä täyteen..ahneus iski vaikka toinen jalka roikkui perässä...no mitä sitä ei tekisi herkkutattien takia....

Kuvia en ole pojista ottanut..ei ole oikein ehtinyt...tai sanoisinko viitsinyt...päivät on menneet puintihommissa kun ilmat on nyt olleet muutaman päivän suotuisia...kohta saadaan puitua kaikki...jos pitää näin hyviä ilmoja niin viikonloppuna varmaan loppuu tämäkin rääkki...vastoinkäymisiä on ollut tänä syksynä paljon...kuivuri remontissa...säät olleet huonoja...aina jotain pientä ongelmaa mutta toivottavasti loppu sujuu paremmin...serkku tuli tänään Heinolasta viikonlopuksi renkipojaksi joten mulle lankeaa nyt emännän osa eli ruoan laittoa ja vastaavaa..ihan kiva...välillä on niin tylsää istua tuolla traktorissa ja odotella että kuormat täyttyy...tuntuu että osaan nuo radiokanavien soittolistat ulkoa jo näiden puintiviikkojen jälkeen....

Pojat voivat hyvin...eilen oltiin Manun kanssa mätsärissä....sininen nauha tuli...oli sellainen tuomari että arvostelu sujui nopeasti kuin työ liukuhihnalla..meidän kaveri Teri voitti sinisten ryhmän ja oli BIS 4..Onnea...siinä on kyllä niin komea ja hyväkäytöksinen koira..Sanna on tehnyt kovasti töitä. Meidän Manu on just sen oloinen kun sen emäntänsä...hällä väliä miltä näyttää ja miten käyttäytyy...eli eipä ole mahdollisuuksia menestymiseen...siellä Helsingissä taisi se engelsmanni tuomari olla ottanut liikaa sherryä kun niin piti Manusta...