että olen melkein unohtanut teidät blogiystävämme...sitä se rakkaus teettää...mies vie kaiken ylimääräisen ajan...nyt yritän piristyä ja päivitellä useammin kuulumisiamme tänne sivuillemme...

Pojat voivat hyvin...kantavat kuraa ja hiekkaa tupaan minkä ehtivät....mikähän siinä on kun nuo ojat ovat aina yhtä ihania oli se sitten kesä tai syksy....niissä on aina käytävä katsomassa kuinka paljon siellä on vettä tänä päivänä....Koirat ovat olleet molemmat terveitä...täytyypi koputtaa puuta...ei ole näkynyt anaalirauhasvaivoja, jalkavaivoja, hotspottia ym...eiköhän noista joku vaiva kohta jompaan kumpaan hauveliin iske...ihmehän se on jos koko syksy menee terveiden kirjoissa...ehkäpä meikäläisen vaivat sitten riittävätkin....olen siis edelleen polvivammainen...nähtävästi lopun ikääni...ei ole kutsua kuulunut mihinkään kuvauksiin...täytyy varmaan kääntyä yksityisen lääkärin puoleen...ja nyt on sitten iskenyt kamala kurkkukipu..angiina johon syön antibiootteja....erikoista...mistähän sekin on löytänyt tuonne mun  kurkkuun....Mikäs vielä mua vaivaa...muu kuin luulosairaus...aina tuntuu olevan pientä vikaa jossain...ja jos se ei riitä että ulkonäkö on mennyt niin on nyt mennyt lukunäkö lopullisesti...ja oikeastaan en näe noilla vanhoilla laseilla edes kauas...sokeusko iskee??!! Kamalaa tää keski-ikä...mitäs sitten oikein vanhana kun nyt on jo näin raihnainen eukko...

Lenkit poikien kanssa on olleet pikkasen sitä sun tätä...leolenkki olisi ollut viime lauantaina Kotkassa mutta eipä sinnekään tultu lähdettyä kun viimeeksi kun olin siellä santalahden luontopolulla oli se jo niin hengenvaarallista touhua siellä liukkailla kallioilla että hyvä että hengissä selvisi...etenkin jalkapuolena olisi ollut aika itsemurha-altista lähteä sinne kinkkaamaan....ja jos totta puhutaan en ole käynyt leonetin sivuilla pitkään aikaan niin en edes tiennyt koko lenkistä vasta kun jälkikäteen...

Ollaan sitten liikuttu poikien kanssa omia polkuja....välillä olen yrittänyt kävellä niiden kanssa...alkumatka meneekin hyvin mutta takaisinpäin sitä tullaan suurinpiirtein ryömien...eli meidän lenkit ovat valitettvasti olleet noita auton rinnalla juoksuttamista...ärsyttäväää mutta pakko mikä pakko...tietysti sitä voisi syödä tuota kipulääkettä niin paljon että olisi kuin huumattu jotta pystyisi etenemään mutta onko sekään pitkän päälle järkevää...kai tästä joskus paranee jotta pääsee taas lenkkeilemään kunnolla...

Manulla olisi pitänyt olla lonkkakuvaus syyskuussa mutta sattuneista syistä peruin sen...ihmiset sairastavat nyt liikaa meidän taloudessa eikä jaksa yhtään ylimääräistä sähläystä noiden hurttien kanssa...eikä tuo kuvaus nyt ole vielä niin tarpeellinenkaan....ehtiihän tuon myöhemminkin....mun täytyy taas varmaan siirtää sitä meidän koirien sukukokoustakin ensi vuoden puolelle...tai sitten se pitää järjestää niin että ihmiset vaan tulevat ja valitettavasti koirat eivät pääse mukaan jos meinaa että marraskuussa tavataan...katotaan nyt...kuinka tuo äitee tuosta kuntoutuu...ja miten meikäläisen rahkeet riittää järjestää mitään...mulla on alkanut peruskoulun käynti uudelleen tänä syksynä...joka aamu herään kuudelta laittamaan veljentytön kouluun ja iltapäivällä olen taas vastaanottamassa likkaa kotiin...rankkaa on mutta pakkohan sitä on tämmöisen joutilaan ihmisen jotain tehdä....jospa tuo tavaaminenkin alkaisi taas sujumaan multa...

Kuvia olen ottanut koirista jonkin verran...oikeastaan harjoitellut uudella kännykällä ottamista ja voi kun onin vaikeaa tuo kosketusnäytön käyttö...no kohta se alkaa jo sujumaan....tässä joitain otoksia....

Pave-poikakin se jo täyttää tammikuussa 5 vuotta...äkkä se aika menee...vastahan se oli pieni pentu...

Manussa ei tuo vuosien lisääntyminen näy...ikuinen pentukarva ja se pentukarvan lähtö...mikä ihme sitäkin riivaa...ja massaa ei saa poikaan tulemaan sitten millään...

 

Joka lätäkkö on käytävä läpi ennenkuin pakkaset tulevat ja joutuu luistelemaan koko talven...tässäkin on hyvä pestä jalkojaan, juoda ja vilvoitella....

 

Kun tää vaan on niin mukavaa puuhaa...

Ei malta lähteä pois...

Viimiset heinät täytyy maistella...

Ja kukahan tuolta uskaltaa tulla....