Kuulumisia...

Jotain meille sentään kuuluu vaikka aika hiljaiseloa tää meidän elämä on ollut...pihan siivousta tietenkin näin syksyllä...ja märkää on joka puolella...pari lahoa koivua kaadettu pihapiiristä joka oli ainakin tolle Manulle se oli oikein mukavaa puuhaa...keppejä ja oksia oli sille NIIIIIIN paljon että sen suu oli yhtä hymyä...niitä keppejä löytyy vieläkin sieltä täältä kun niitä on kuljeteltu pitkin nurmikkoa...mutta lapsi on terve kun leikkii...Pavehan pelkäsi tietysti moottorisahaa ja kiersi ja haukkui sen kaukaa mutta tuo pikku ipanahan ei pörinää pelkää vaan oli pitkän häntänsä kanssa jatkuvasti sähläämässä niin että sai varoa ettei pojasta tullut töpöhäntää hyvinkin äkkiä..niin erikoisia ja erilaisia poikia ovat....

Pavella ilmeni pientä jalkavaivaa vähän aikaa sitten..alkoi luukkaamaan oikeaa etukäpälää ja hain sille kipulääkettä ensiavuksi joka sitten auttoikin vaivaan...syy tuohon oli varmaan painiottelut velipojan kanssa jossa välillä on niin lennokkaita selätyksiä että ihmekkö tuo että jalat vinksahtelevat sinne sun tänne...nyt jos tuo vaiva vielä ilmenee niin mennään sitten näyttämään koipea lekurille...olen kyllä yrittänyt pitää lenkit rauhallisina ettei tuo jalka taas tule kipeäksi...

No rauhallisuudesta oltiin kaukana viime lauantaina kun Teri ja Bella tuli pitkästä aikaa morjestamaan meidän poikia...kylläpäs oli taas päivä pelastettu noilta velipojilta....sitä oltiin niin riemuissaan kun nähtiin punaisen auton ajavan pihaan...ensin piti tietysti tervehtiä Sannaa ystävällisesti jos ei sanoisi liiankin riemuissaan...Manulla on paha tapa nojailla vierasta niin että siinä pitää ihan tosissaan olla tarkka ettei lennä takamuksilleen...no alku tervehdysten ja kahvien jälkeen lähdettiin metsälenkille tuohon meidän lähimaastoon...meno oli aikamoista mutta tuon koirien vilpittömän riemun ja innostuneisuuden voi nähdä paljain silmin...kyllä tekee hyvää noille ronteille kun tytöt tuelvat niitä katsomaan...koko syksy on ollut sellaista "tylsää" olemista...etenkin kun meikäläinen on potenut tota polvea ja lenkit ovat olleet aika lyhyitä tai niitä autolenkkejä...ja kun tuo sulhaskanditaattikin on vienyt oman aikansa...no onneksi pojat tykkäävät tuosta Artosta ja ollaan oltu porukalla lenkilläkin niin eivät ole mammasta mustasukkaisia...eilen meillä olikin semmoinen retki päivä...lenkin jälkeen paistettiin nuotiolla tuossa pihassa makkaraa ja meikäläine söi 3...koirat taisivat laittaa vielä paremmaksi ja söivät ainakin 4,5 kpl per kuono...Pave olisi syönyt ainakin 10 jos vaan olisi sen antanut...miten toi grillimakkara onkin vaan niin hyväää...no nyt on mun osalta makkarat syöty tältä talvelta...parin kuukauden "laihdutusloman" jälkeen aletaan taas noudattaman tiukkaa kuuria..nyt ei anneta menetettyjen kilojen tulla takaisin...onneksi ne kilot ovat pysyneet suurinpiirtein kurissa...tänään kävin taas hakemassa lisää sairaslomaa tuon polven takia...viimeinen veikkaus taas uudelta venäläiseltä lääkäriltä oli että nivelkierukka on mennyt tuosta jalasta...kiireellinen lähetepyyntö ortopedille lähti tänään...pitäisi tulla kahden viikon sisällä...no eipä ole tullut kahden kuukauden aikanakaan joten epäilen tuota asiaa...huomenna soita sinne keskussairaalaan ja sanon että mikä mättää....koko talvi menee jotain polvea podetessa ja lenkit jää tekemättä...ärsyttävää...

No laitanpa teille muutaman kuvan pojista...yritän huomenna ottaa niistä kunnon kuvia kameralla jos ollaan taas tuolla pihatöissä...nyt on vaan kännykällä napsittuja ja tosi huonotasoisia..mutta kyllä niistä koirat erottaa taustasta...eikös se ole kaikkein tärkeintä...

Tässä on se hankalampi puu..sähkölinjat kolmella puolella sekä erinäisiä rakennelmia...suora sihti ja tuonne väliin se pitäisi kaatua...mitenköhän käy...

Juups...hyvin kävi...pari viikkoa sitä pohdittiin ja kävi metsurikin oikein kattomassa muttei uskaltanut alkaa kaatamaan puuta..mutta tuo isäukko joka ei mitään pelkää pisti moottorisahan laulamaan ja puu nurin...ja siinä se nyt makaa juuri oikeassa kohdassa...traktorilla pikkasen tönäistiin ja ohjailtiin sitä oikeaan suuntaan...