Ja taas tuli kirjoiteltua 2 tuntia juttua ja laitettua kuvia tänne blogiin...ja mitä tapahtui...kun yritin tallentaa ja julkaista ei tapahtunut muuta kuin että kirjoitukset häipyi johonkin...sanonko mihin..minne lie siirtyneet aikamatkalla toiseen aikakauteen...ja pöhlö kun olen en ymmärtänyt kopioida niitä ensin...no nyt on kyllä kirjoiteltava lyhyempi versio jutuista sillä kauaa ei tässä kuuman tietokoneen äärellä enää jaksa istua...pakkohan mun on jotain tänne päiviteltävä kun tuo Hanna jo ihmetteli et missä me ollaan kun ei mitään kuulu...joo täällä me ollaan ja terveisetkin on ihan kohta lähdössä sinne Kokkolan suuntaan...

Eli mistäs alottaisi...no ikäviä juttuja on tapahtunut niin ihmisten maailmassa kuin leomaailmassa...useampi koira kuollut joko helteen uuvuttamina tai sen edesauttamiin sairauksiin...voimia heidän perheille...on varmaan kamalaa joutua kokemaan esim. koiran ja 12 syntymättömän pennun menetys....

Kuumuudesta ne meidänkin koirat kärsii...etenkin Pave jolla on paksumpi turkki kuin velipojalla...onneksi on tuo vanha navettarakennus jossa on viileä poikien olla...siellä ne mielellään makaavat päivät pitkät ja ovat olleet myös siellä muutamana yönäkin...ostin niille tuollaisen tuulettimen joka pikkasen viilentää niitä tuossa kodinhoitohuoneessa...tälläiset kelit ovat kyllä ihan kauheita...jo saisi tulla sadetta ja viilennystä...

Mustikat kypsyvät metsässä ja muutaman kerran olen ollut koirien kanssa iltalenkillä ja kerännyt noin 15 litraa marjoja...pojat ovat käppäileet hitaasti lähellä ja käyneet joessa uimassa...löysivät viimeksi kun tyttökaverit olivat käymässä hyvän uimapaikan ja viimeeksi kun pörhälsivät sinne olikin 2 kalastajaa rantautuneet samaan paikkaan...no muutaman varoitus haukahduksen jälkeen pojat menivät vaan ohi ja eikun uimaan...rantahan oli jo aiemmin heidän valloittama niin niillä oli kyllä omistajan oikeus mennä sinne...

Pakkohan sitä oli pikkasen näyttää että kuka on sen paikan herra....uimapaikka on mun ja velipojan omistama...

Manu-poika on lähdössä elokuussa näyttelyihin: 14 päivä Helsinkiin ja 21 päivä Heinolaan... Sanna lähtee Bella-koiransa kanssa matkaan joten meillä on hyvä opas siellä mukana...mehän ei ymmärretä Manun kanssa mitään mistään...me mennään vaan perässä kuin majakka ja perävaunu...Suuri pelko on että MINÄ joudun esittelemään tuon pojan molemmissa tai edes toisessa näyttelyssä koska meidän ryhmät voipi olla samaan aikaan joten APUA!!! No käytiin viime sunnuntaina harjoittelmassa esiintymistä ym. mätsäreissä...ensin aattelin että en lähde kun oli hellettä luvannut mutta sunnuntaina ilma olikin viileämpi ja tuulinen niin tuli aamulla kiire harjaamaan ja puunaamaan poikaa kuntoon...hikipäässä yritin saada takut auki mutta muutama niitä taisi jäädä takamukseen mutta ei tainnut tuomari huomata kun Manu sai punaisen nauhan...no voihan syy olla sekin että manulla oli äänekäs kannustusjoukko eli veljentyttö Merikukka huuteli kehän laidalla että Manu, Manu, Manu....Tuomari sanoikin että ainakin kannustusjoukot on kuuluvat ja innokkaat!!! No oli syy mikä tahansa niin hyvähän se oli että punainen tuli...ei me kyllä sitten loppukisassa enää pärjätty vaan jäätiin neljän parhaan joukosta pois...Sannan koirat saivat sentään palkintosijoja: Teri oli x-rotuisten sinisten kolmonen ja Bella isojen sinisten ykkönen...Onnea!!!

Tässä on porukka kasassa...kohta alkaa....

Minä ja Manu...ollaan menossa ihan pian naurattamaan ihmisiä kehään....Tämä on Merikukan nappaama kuva...Kuvahan on siis onnistunut mutta meikäläinen ei...

Tavattiin me livenä meidän uusi facebook kaverimmekin eli Alaskanmalamuutti Nera..kuvassa alimpana...oli heti löytänyt painikaverin..molemmat ipanat oli suloisen pehmeitä ja iiiihania!!!

Manu saisi lihoa elokuun näyttelyitä varten..(niin ne toiset) mutta kun ei näin helteillä maistu ruoka (niin niille toisille) joten milläs sitä saa lihaa tai läskiä tohon poikaan upotettua...multa voisi saada liiat rasvat mielellään mutta taitaa olla tekemätön temppu...kaiketi sitä on alettava syöttämään sille vaan kaikenlaista herkkua...

Mustikkametsässä käy noille pojille aika hyvinkin äkkiä pitkäksi ja jos ei ne muuta keksi alkaa taas Jukolan veljespari painimaan...muttei sentään olkikasassa...

Nimittäin eikös niille Jukolan veljeksille käynyt ohrasesti kun painivat olkipehkuissa...taisi talo palaa...no velipojalta ei  onneksi palannut talo vaikka lähellä oli sekin vaan autotalli meni "lunastus" kuntoon...sunnuntai iltana viideltä tuli naapurista soitto että autotalli on tulessa...palokunnalta kesti 20 minuuttia tulla 5 kilometrin päästä ja jos olisi vielä tuollaiset viisi minuuttia kulunut olisi ollut suuri vaara että tuli olisi levinnyt talon kattorakenteisiin ja se olisi ollut siinä....onni onnettomuudessa oli ettei kukaan loukkaantunut ja koirakin saatiin pelastettua tarhasta sekä auto ja polkupyörät siirrettyä pois...oman kylän palokuntahan ehti jälleen kerran puolen kilometrin päästä viimeisenä palopaikalle...no parempi myöhään kuin ei milloinkaan...

Ennen niin valkoinen talli on nyt hiilenmusta...

Kyllä on voima tuolla tulella...sitä ei voi tajutakkaan ennenkuin näkee sen "itseteossa"...savu oli niin mustaa ja sakeaa kun kaikki mitä autotallissa oli sisällä paloi...siis ihan kaikki...

Maanantaina päivä valkeni hieman paremmissa tunnelmissa vaikka eipä sitä nukuttu montaa tuntia kun mietti mitä olisi voinut käydä...ja savu kirveli silmiä kaiken muun lisäksi...Ilta oli pitkällä kun pojat alkoivat painimaan liiterissä ja kuului koiran kova valitus...Pavelta oli mennyt siinä peuhatessa takakäpälästä kynsi irtipoikki....ja mätäkuu lähestyy kova vauhtia...ja verta joka puolella...miten yhdestä varpaasta tulleekin niin paljon verta...meikäläisen sairaanhoitajan taidolla sidoin käpälän.....hyvä ettei ollut koko jalka ylös asti paketissa ja onneksi kotoa löytyi kipulääkettä auttamaan yön yli...aamulla soitto lääkärille ja antibioottikuuri kehiin sekä kipulääkettä kyytipojaksi...oikeastaan Pave olisi pitänyt nukuttaa ja poistaa mahdollinen kynnentynkä mutta kun en uskaltanut antaa eläinlääkärin rauhoittaa poikaa näin kuumalla kelillä...hyvä että saa hengitettyä muutenkaan...katellaan nyt ensin näin lääkekuuri syömällä josko se varvas paranisi eikä tarvisi mitään operaatioita...mitään tuppua ei kannata pitää jalassa ettei haava ala märkimään...ja toivottavasti kipulääke auttaa siihen ettei poika nuole varvasta jatkuvasti...

Tuli vähän tapletua velipojan kanssa...mutta mitäs noista pienistä vammoista...

Tässä heinäkuussa meidän piti pitää koirien sukukokous...mutta, mutta...sattuneista syistä valitettavasti meidän pitää siirtää tapaaminen syksyyn...loka/marraskuu on varmaan se ajankohta...silloin luulisi ainakin säiden olevan mukavampi noille koirille...tässä on tapahtunut kesän aikana kaikenlaista mitä nyt ei tässä viitsi ihan yleisesti selitellä...sanotaanko että ihmisporukka sairastaa ja annetaan toisten toipua rauhassa...Joten kutsu tulee sitten aikanaan asianosaisille...

Täällä me ootellaan teitä blogikaverit...kyllä me vielä nähdään...ihan varmasti...

Nyt suihkun kautta nukkumaan....kello lähestyy jo puoli kahtatoista joten Hyvää Yötä!!!